Tämä teksti on syntynyt vuoden 2004 syksyllä, jolloin olin vielä nuori ja viriili opiskelija Ranskanmaalla Normandian sateissa Caenissa. Tukka oli takana ja elämä edessä, eikä oikorataa oltu rakennettu Suomessa...
Saksalaisethan ovat tunnetusti hyvinkin täsmällistä kansaa. Kaikki tapahtuu sovitussa aikataulussa ja laitteet toimivat kuin se kuuluisa junan vessa. Jopa Saksan jalkapallomaajoukkue liikuttaa joidenkin mielestä palloa minuuttiaikataulussa. Mersulla voi ajaa vaikka pari miljoonaa kilometriäja Siemensin elektroniikkalaitteet kehräävät kuin kissa vuodesta toiseen.
Reissattuani viimeiset 11 päivää Saksan ja Itävallan maastoissa, jouduin kuitenkin kokemaan pahemmanlaatuisen kulttuurishokin. Näiden päivien aikana tapahtuneet asiat, erityisesti joukkoliikennevälineitä käyttäessäni, romuttivat täysin kuvani vanhasta kunnon täsmällisyyden tyyssijasta. En itsekään aina ole täsmällisyyden perikuva, mutta perinteiseen suomalaiseen tapaan on ajoissaolo minulle kuitenkin jokapäiväistä.
Kaikki alkoi suotuisissa merkeissä perjantaina 5. marraskuuta sumuisesta Caenista. Vaihdoin turvallisen ja aikataulussa olleen ratikan yhtä täsmälliseen Pariisin junaan. Matka sujui leppoisasti kauniita maalaismaisemia katsellessa ja Pariisiin saavuimme täysin aikataulussa, minkä tietysti tarkkaavaisena kuluttajana lipustani tarkistin. St. Lazaren asemalta ajoin kahdella ajoissa olleella metrolla Pariisin itäiselle rautatieasemalle, jossa synkronoin kelloni paikallisen asemakellon kanssa. Kaikki näytti edelleen hyvältä ja pystyin kallistamaan pääni hyvillä mielin pienen mutta ahtaan junan sängyn tyynylle.
Aamuherätys tapahtui hieman ennen seitsemää Frankfurtin lähimaastoissa. Ilokseni huomasin, että ranskalais-saksalainen yhteistyö oli toiminut kohtuullisesti. Juna oli vain pari minuuttia myöhässä ja pystyin pienen jaloittelutuokion (2 minuuttia suunniteltua lyhyemmän) jälkeen siirtymään Nürnbergin junaan. Jälleen kaikki näytti hyvältä, kunnes alkoi tapahtua. Junan vauhti hiljeni rajusti n. 30 km Frankfurtista ja lopulta pysähtyi kokonaan. Tuli hiljaisuus, jonka rikkoi saksankielinen kuulutus. Tätä seurasi kovaääninen yhteishuokaus. Huokailtuani aikani muiden mukana, kertoi vieressäni istunut herrasmies minulle englanniksi, että junan veturi oli rikkoontunut ja pysähdys tulisi kestämään ainakin 10 minuuttia. Lopulta saavuimme Nurnbergiin 15 minuuttia aikataulusta myöhässä.
Seuraavaksi käytin Bahnin palveluja matkatessani Wieniin keskiviikkona. Päivä oli siunattu kevyellä räntäsateella, joka ei tuntunut matkustajia haittaavan, mutta Saksan rautatietyöläisten ammattikielessä räntäsateella tarkoitetaan leppoisaa 15 minuutin myöhästymistä. Hieman nykivän matkanteon jälkeen saavuin Wienin Westbanhofille 20 minuuttia laskettua aikaa myöhemmin.
Lähtiessäni Wienistä takaisin saksanmaalle, kaikki näytti muuttuneen. Liekö Itävallan insinööreillä ollut näppinsä pelissä, sillä ICE nytkähti liikkeelle juuri ajallaan. Mikäänhän ei tunnetusti ole viisaampi kuin insinööri, paitsi saksalainen yli-insinööri, joka oli jotenkin onnistunut työntämään näppinsä myös tämän kulkuvälineen koneistoon. Parin tunnin matkanteon jälkeen veturi aloitti kummallisen kiihdytys-jarrutus leikin, joka arkikielessä tarkoittaa luonnollisesti n. 10 minuutin myöhästymistä.
Maanantaina oli kotiinlähdön aika. Uutuuttaan hohtava ICE rullasi uljaasti Nurnbergin aseman raiteelle 8. Sisällä nestekidenäytöt hohtivat ja ilmastointi humisi mukavasti. Sitten kuului se kuuluisa naks, minkä jälkeinen huminan kaikkoaminen muistutti lähinnä pölynimurin sammuttamista. Saksankielistä kuulutusta seurasi yhteishuokaus ja vieressäni istuneen liikemiehen naurunremakka. Koska olen hyvä elekielen tulkitsija, päättelin tämän tarkoittavan vähintään 10 minuutin myöhästymistä. Kuinka oikeassa olinkaan…
Odottaessani Pariisin junaa Frankfurtissa, ilmestyi näyttötaululle pahaenteinen punainen teksti, joka ilmoitti Pariisin junan olevan n. 180 minuuttia eli 3 tuntia myöhässä. Laiturilla orastanut kaaoksen poikanen loppui kuitenkin kuin seinään, kun Ranskan rautateiden väreissä ollut juna rullasi paikalleen täysin aikataulussa. Arvatkaapa missä maassa näyttötaulu oli valmistettu…
Matti
