Mennään bussilla (ei kai muita tule?)

Maalla ei tullut juuri lähiliikenteen julkisilla kulkuneuvoilla ajeltua. Helsingissä on tuohon unohtamaani taitoon taas ollut pakko totutella. Ja mikäs siinä, linja-autossahan on tunnelmaa!

Paikallisliikenteen teknologian huipentuma on kuukausikortit, joilla voi maksaa matkan vain korttia koneelle vilauttamalla. "Taivas!", sanovat suomalaiset ja painavat katse lattiassa bussin peräpenkkiin. "Helvetti!", sanoo ulkomaalainen bussikuski, joka yrittää epätoivoisesti luoda edes yhden katsekontaktin bussiin hyppäävään kansaan toivottaakseen hyvää huomenta.

Bussikortit eivät kuitenkaan ole henkilökohtainen suosikkini. Ei, tämä ei vielä riitä saamaan meistä suomalaisista parhaita puolia esiin. Ajatelkaapa tilannetta, että teidän pitää nousta ikkunapenkistä jäädäksenne pois seuraavalla pysäkillä, mutta vieressä istuu tuntematon kanssamatkustaja. Mitä tehdä?!?

Tässä vastaus ongelmaan...
1. Suori vaatteitasi
2. Nosta kassisi lattialta
3. Vilkuile ympärillesi kiireisen näköisenä
4. Liiku muutenkin hätäisesti ja hermostuneesti
5. Rykäise (esim. örmh örhm tai pieni yskös)

Mikäli nämä keinot eivät saa käytäväpaikan ihmistä siirtymään...
6. Nouse ylös ja ujuta itsesi käytäväpaikan matkustajan polvien ja etupenkin välistä ulos. Perään voit mulkaista vihaisesti tai kiroilla mutisemalla.

Mutta en halua valittaa. Minulle aamun paras piristys on se, kun kajautan bussikuskille Hyvät huomenet ja seuraan ihmisiä joiden katseet harhailevat hätääntyneenä katossa, kuin Stockan täydessä hississä konsanaan.

Erityinen suosikkini on keskittynyt lehdenluku käytäväpaikalla. Jään itse pois reitin loppupäässä, joten huomattuani korrektin suomalaisen bussikäytoksen 6 peruspilaria, olen päättänyt usein hauskuuttaa itseäni aamuisin. Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan... Lueskelen lehteä hajamielisen näköisenä, kunnes ikkunapaikan suomalainen joutuu päästämään suustaan pakollisen sanasen tai siirtymään kohdan 6 käyttöön...

Kun seuraavan kerran matkustatte bussilla, olkaa tarkkana. Kun kuulette ensimmäisen kerran Hyvää huomenta, on aika siirtyä käytäväpaikalle.

M

Liettuan Beckham

Jotkut pelkäävät kuollakseen hammaslääkäriä. Joillekin taas uusien vaatteiden osto on syy vuodenaikamasennukseen. Minulle ylitsepääsemättömältä esteeltä tuntuu kuitenkin parturissa käynti.

Yleensähän suomalaisille erilaisten valintojen tekeminen sosiaalisessa kanssakäymisessä on ylitsepääsemätön tehtävä. Uskon esimerkiksi erilaisten kahvilaatujen rantautumisen Suomeen olevan syynä suomalaisten kasvaneeseen onnettomuuteen. Miksei voi vaan kaataa sitä mustaa kahvia itse huoltoaseman automaatista ilman kassaneidin tai tarjoilijan tenttaamista. Mietin tätä aina, kun joku tilaa Coffee Housessa pää alaspäin painettuna kahvee oo leetä...

Mutta asiaan... Minulle parturin esittämät kysymykset ovat olleet aina vaikeita. Mihinkäs malliin leikataan? Käytätkö lakkaa? Saako ottaa päältä? En minä tiedä. Leikkaa niin, että näyttää hyvältä. (Keskustelu päättyy yleensä tämän jälkeen parturin epäuskoiseen hymähdykseen...)

Koska tilanne on Suomessa aina hankala, päätin kokeilla jotain uutta. Niinpä kylmänä talvipäivänä, päätin mennä parturiin Liettuassa. Eipähän ainakaan tulisi valinnan ongelmia, kun yhteistä kieltä ei olisi... tai niin ainakin luulin.

Parturin toimitila teki minuun vaikutuksen. Kaikki oli erityisen siistiä, taustalla soi mukava R&B-henkinen musiikki ja putiikissa työskentelevät neitokaiset vaikuttivat ammattitaitoisilta. Selviteltyäni aikani hintoja, oli valintojen aika. Yritin esittää puoliksi englanniksi, puoliksi elekielellä, että halusin tukan melkolailla lyhyeksi. Kysymyksiä ei tullut, vaan eteen lyötiin kataloogi täynnä erilaisia supertrendikkäiden miesten kuvia. Selailtuani aikani erilaisia hiusasetelmia joista suurin osa oli jotain dennis Rodmanin ja Jussi kuusysin kuontaloiden välimaastosta, löysin takakannesta David Beckhamin kuvan. Siinäpä se! Ei muuta kun Bend it like Beckham´s hair!!

Pesun jälkeen alkoi itse operaatio. Leikkaus varmasti oli ammattitaitoista ja kunnon suomalaisena nautin smalltalkin puuttumisesta, sillä yhteisytä kieltä ei ollut. Täytyy kyllä myöntää, että eipä Liettuan kielinen Cosmopolitan oheislukemistona tarjonnut suuriakaan oheislukuelämyksiä. Operaation lähennellessä loppuaan, päätin yhteisen kielen vajaavaisuudesta keventää tunnelmaa pienellä kysmyksellä. "While u cut me his hair, can u cut me his right foot as well?". Pienen hiljaisuuden jälkeen tuli päänpudistuksen säestämä vastaus... "Maybe...".

Poshia ei ole luojan kiitos näkynyt, mutta sen verran vakuuttavaa oli parturin työ, että palloa en ole sen jälkeen hirvinnyt potkaista...

Olkoon sitten näin!

M