First of all I need to say that even though Iceman is THE MAN, last week in London I really felt for English sportsmen. I mean last week for English sports was like Finnish national team whole history against Sweden in important ice hockey games (excluding Nagano Olympics and Stockholm -95). On wednesday Wayne Rooney was building up the national pride by scoring in cold Moscow, just to give out a penalty and see Russia sail to a vital 2-1 win in their home ground. Meaning that making the Euro 2008 is out of England's own hands.
Then for 3 day the whole nation is struggling to finish the working week and popping nitros to prevent the stroke before the Rugby WC final on saturday. And even though thei own golden boy Johnny Wilkinson is back after injuries, South Africa cruises to a clear win leaving English team to get drunk with only silver medals around their necks.
When the strongest still had the nerves and courage to turn their TVs on or head to the local pubs to see boy-wonder Lewis Hamilton cruise a little sunday drive and clinch the world championship title, Mrs. Fortuna has already decided to turn her ass towards the young pilot. First Hamilton gets overtaken by the Iceman in the start, making Lewis panic and go wide in the 4th corner and when everything still seems possible, McLaren car does the same thing that it did to Kimi Raikkonen so many times in the previous years... The Iceman cruises to a dominant victory leaving Hamilton and the whole nation empty handed after the week that was supposed to be full of glory and gold...
No victorious and certainly not happy and glorious...
sunnuntai 28. lokakuuta 2007
keskiviikko 10. lokakuuta 2007
maanantai 8. lokakuuta 2007
Barcelona top 5
5. Ranta
Vaikka Barcelonan ranta ei ole hyvä eikä pehmeä, se sijaitsee aivan suurkaupungin ytimessä. Voiko parempaa olla?
4. Antonio Gaudi
Voi kun tämä kaveri olisi vaikuttanut Jyväskylän yliopiston suunnitteluun. Olisi ollut niin mahtavaa opiskella Mikä-mikä maan ja Smurffikylän yhdistelmässä.
3. El traffico
Esta mucho trafficooooo! Luojan kiitos raitiovaunut ajavat vain kaupungin laidoilla...
2. Kartat
Jos katu on 5 kilometriä pitkä, mutta kartassa ei ole missään mittakaavaa eikä jälkeäkään edes suuntaa antavasta talojen numeroinneista, voi löytää itsensä todella kummallisista paikoista...
1. Siesta
Siesta ei toki ole vain Barcelonan oma juttu. Aiemmin olen aina inhonnut siestaa, mutta nyt olen oppinut rakastamaan sitä koko sydämestäni. Ei tekosyitä, ei huonoa omaatuntoa, vaan muutama tunti todellista joutenoloa luvan kanssa. (Oma siestani on ollut viime päivinä aikavälillä 0.00-24.00 ja 24.00-0.00)
Vaikka Barcelonan ranta ei ole hyvä eikä pehmeä, se sijaitsee aivan suurkaupungin ytimessä. Voiko parempaa olla?
4. Antonio Gaudi
Voi kun tämä kaveri olisi vaikuttanut Jyväskylän yliopiston suunnitteluun. Olisi ollut niin mahtavaa opiskella Mikä-mikä maan ja Smurffikylän yhdistelmässä.
3. El traffico
Esta mucho trafficooooo! Luojan kiitos raitiovaunut ajavat vain kaupungin laidoilla...
2. Kartat
Jos katu on 5 kilometriä pitkä, mutta kartassa ei ole missään mittakaavaa eikä jälkeäkään edes suuntaa antavasta talojen numeroinneista, voi löytää itsensä todella kummallisista paikoista...
1. Siesta
Siesta ei toki ole vain Barcelonan oma juttu. Aiemmin olen aina inhonnut siestaa, mutta nyt olen oppinut rakastamaan sitä koko sydämestäni. Ei tekosyitä, ei huonoa omaatuntoa, vaan muutama tunti todellista joutenoloa luvan kanssa. (Oma siestani on ollut viime päivinä aikavälillä 0.00-24.00 ja 24.00-0.00)
Oo-o Las Palmas
Aluksi haluan korostaa, että tämä teksti ei kerro mistään tietystä Las Palmasista, eikä siinä esitettyjä faktoja voi liittää mihinkään yksittäiseen Las Palmasiin. Korostan vielä, että tätä kirjoitettaessa yksikään Las Palmas ei loukkaantunut...
Suurin osa suomalaisistakin on varmaan joskus käynyt Kanarian saarilla, Mallorcalla tai muussa vastaavassa persoonallisuutensa menettäneessä rantalomakohteessa. Käytän mielelläni näistä kohteista yleisnimitystä Las Palmas. Tämä myös siksi, että kumpikaan blogini lukijoista jättäisi lähtemättä juuri varaamalleen matkalle paikkaan, josta tänään palasin Barcelonaan eli Costa B... siis Las Palmasiin...
Las Palmasit tunnetaan upeista hiekkarannoista, hienoista hotelleista, mahtavista bileistä ja ainaisesta auringonpaisteesta. Las Palmasit ovat paikkoja, missä huolet ja murheet unohtuvat yhtä nopeasti kuin matkabudjetin rajallisuus ja yleinen kohtuus kaikessa syömiseen ja erityisesti juomiseen liittyvässä.
Las Palmaseissa on kuitenkin muutamia piirteitä, joihin törmäsin viime päivien aikana ja jotka olin jopa osittain sulkenut pois ahtaasta mielestäni. Ensinnäkin; missä ovat kaikki mukavat vanhukset Las Palmaseista? Tarkoitan sellaisia mukavia pappoja ja mummoja, jotka nautiskelevat lämpimästä ja katselevat hymyillen nuorten touhuja. Minä nimittäin törmäsin vain kiukkuisiin saksalaisvanhuksiin, jotka valitisvat Paella-kulhosta meren eväät jättäen minulle pelkän riisin ja heittivät rannalla hiekat pyyhkeeni päälle. Yhdelle mummolle pidin jopa ovea auki pidemmän aikaa ja sain kiitokseksi arjalaista murinaa...
Toiseksi; ranskalaiset, nuo rakastamamme tupakoitsevat kulinaristit! Ooh-la-la et mon dieu! Muutaman ranskalaisnaisen kolonna sai koko hotellin aamupalaravintolan raivon partaalle. Yksi rynni kyynäspäätaktiikalla ohi ja yli kaikkien jonojen, toisen kääriessä nakkeja ja pekonia voileipineen käsilaukkuun evääksi. Jos joku vielä tulee minulle kertomaan ranskalaisten hienostuneista ruokailutavoista, niin quel dommage! Vastaan heille kelpaavan raa'at nakit, pekoni ja automaattikahvi jopa niin hyvin, että muulle Euroopalle ei riitä.
Kolmanneksi; ah, tuo luojan suosikkikansa ja maailmanmahti ainakin omasta mielestään. Kansa, joka luulee maan olevan edelleen olevan pannukakku ja päättyvän toisella laidalla Englannin kanaaliin ja toisella Irlantiin. Ajatelkaapa tätä! Keskiluokkainen humalainen britti matkustaa Espanjaan asuakseen hotellissa, mistä varmasti saa englanninkielistä palvelua ja missä näkyy Sky Sports. Päivät hän makaa rannalla palaen täysin punaiseksi (ja uskokaa tai älkää tuo puna ei ikinä muutu rusketukseksi!) ja illalla hän menee ostamaan kaupasta englantilaista olutta, jatkaa matkaansa syömään englantilaista ruokaa ja illalla istahtaa englantilaiseen pubiin katsomaan Valioliigaa. Viva Espanja! Ja kaikken hauskinta tässä on se, että briti todella ostavat Las Palmaseista paitoja, joihin on painettu Union Jack! Ajatus on yhtä absurdi, kuin Oululaisella paperitehtaalla, joka tuo sellua Argentiinasta, tekee siitä paperia ja myy sen Argentiinaan. Noh, tyhmähän ei ole se joka myy, vaan se joka ostaa...
Jotta Las Palmaseiden maine ei täysin menisi lokaan, on nostettava asiaan yksi asia. Ne kaksi yötä ja kolme päivää, mitkä omassa Las Palmasissani vietin, olivat todella rentouttavia. Pienen kävelyn jälkeen löytyi jopa hiljainen hieno ranta missä loikoilla ja humalaisetn brittien keskellä allekirjoittanutkin voi hetken tuntea itsensä intellektuelliksi kulttuuripersoonaksi. Toisaalta voin myös kertoa, että kahden yön ja kolmen päivän jälkeen tiedän, että hetkeäkään kauempaa en olisi siellä viihtynyt...
Suurin osa suomalaisistakin on varmaan joskus käynyt Kanarian saarilla, Mallorcalla tai muussa vastaavassa persoonallisuutensa menettäneessä rantalomakohteessa. Käytän mielelläni näistä kohteista yleisnimitystä Las Palmas. Tämä myös siksi, että kumpikaan blogini lukijoista jättäisi lähtemättä juuri varaamalleen matkalle paikkaan, josta tänään palasin Barcelonaan eli Costa B... siis Las Palmasiin...
Las Palmasit tunnetaan upeista hiekkarannoista, hienoista hotelleista, mahtavista bileistä ja ainaisesta auringonpaisteesta. Las Palmasit ovat paikkoja, missä huolet ja murheet unohtuvat yhtä nopeasti kuin matkabudjetin rajallisuus ja yleinen kohtuus kaikessa syömiseen ja erityisesti juomiseen liittyvässä.
Las Palmaseissa on kuitenkin muutamia piirteitä, joihin törmäsin viime päivien aikana ja jotka olin jopa osittain sulkenut pois ahtaasta mielestäni. Ensinnäkin; missä ovat kaikki mukavat vanhukset Las Palmaseista? Tarkoitan sellaisia mukavia pappoja ja mummoja, jotka nautiskelevat lämpimästä ja katselevat hymyillen nuorten touhuja. Minä nimittäin törmäsin vain kiukkuisiin saksalaisvanhuksiin, jotka valitisvat Paella-kulhosta meren eväät jättäen minulle pelkän riisin ja heittivät rannalla hiekat pyyhkeeni päälle. Yhdelle mummolle pidin jopa ovea auki pidemmän aikaa ja sain kiitokseksi arjalaista murinaa...
Toiseksi; ranskalaiset, nuo rakastamamme tupakoitsevat kulinaristit! Ooh-la-la et mon dieu! Muutaman ranskalaisnaisen kolonna sai koko hotellin aamupalaravintolan raivon partaalle. Yksi rynni kyynäspäätaktiikalla ohi ja yli kaikkien jonojen, toisen kääriessä nakkeja ja pekonia voileipineen käsilaukkuun evääksi. Jos joku vielä tulee minulle kertomaan ranskalaisten hienostuneista ruokailutavoista, niin quel dommage! Vastaan heille kelpaavan raa'at nakit, pekoni ja automaattikahvi jopa niin hyvin, että muulle Euroopalle ei riitä.
Kolmanneksi; ah, tuo luojan suosikkikansa ja maailmanmahti ainakin omasta mielestään. Kansa, joka luulee maan olevan edelleen olevan pannukakku ja päättyvän toisella laidalla Englannin kanaaliin ja toisella Irlantiin. Ajatelkaapa tätä! Keskiluokkainen humalainen britti matkustaa Espanjaan asuakseen hotellissa, mistä varmasti saa englanninkielistä palvelua ja missä näkyy Sky Sports. Päivät hän makaa rannalla palaen täysin punaiseksi (ja uskokaa tai älkää tuo puna ei ikinä muutu rusketukseksi!) ja illalla hän menee ostamaan kaupasta englantilaista olutta, jatkaa matkaansa syömään englantilaista ruokaa ja illalla istahtaa englantilaiseen pubiin katsomaan Valioliigaa. Viva Espanja! Ja kaikken hauskinta tässä on se, että briti todella ostavat Las Palmaseista paitoja, joihin on painettu Union Jack! Ajatus on yhtä absurdi, kuin Oululaisella paperitehtaalla, joka tuo sellua Argentiinasta, tekee siitä paperia ja myy sen Argentiinaan. Noh, tyhmähän ei ole se joka myy, vaan se joka ostaa...
Jotta Las Palmaseiden maine ei täysin menisi lokaan, on nostettava asiaan yksi asia. Ne kaksi yötä ja kolme päivää, mitkä omassa Las Palmasissani vietin, olivat todella rentouttavia. Pienen kävelyn jälkeen löytyi jopa hiljainen hieno ranta missä loikoilla ja humalaisetn brittien keskellä allekirjoittanutkin voi hetken tuntea itsensä intellektuelliksi kulttuuripersoonaksi. Toisaalta voin myös kertoa, että kahden yön ja kolmen päivän jälkeen tiedän, että hetkeäkään kauempaa en olisi siellä viihtynyt...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
