Saksalaistumista

Saksalaiset ovat kansa, joista on ihmisten mielessä ehkä eniten stereotypoita. Ranskalaiset tulevat varmaa hyvänä kakkosena, mutta saksalaisissa stereotypioissa on jotain, mikä erottaa ne muista. Saksalaiset stereotypiat ovat nimittäin suurilta osin paikkansa pitäviä...

1. Saksalaiset ovat sairaalloisen järjestelmällisiä. Pitää paikkansa, vaikak järjestelmällisyys ei täällä aina tarkoita tehokkuutta, mikä on myös yksi stereotypioista. Hauskimmat tilanteet syntyvät silloin, kun joku ei mene saksalaisten suunnitelman mukaan. Sitä panikointia ja hutilointia on hauska seurata sivusta, tosi työelämässä se aiheuttaa yleensä sen, että seuraavat kolme päivää osoitellaan eri tahoja ja etsitään syytä täydellisen järjestelmän pettämiseen...

2. Saksalaiset ovat sairaalloisen tarkkoja rahoistaan. Enemmän kuin totta! Jokaine on varmasti nähny hotellin aamupalla aamiaisleipää käsilaukkuun tunkevan saksalaisen. Myös muuttotilanteissa tämä on jo tulltu esiin. Ystäväni saksalaine kämppis muutti pois ja sanoi ettei tarivtse keittöin n. 20 vuotta vanhaa kattolamppua. Ystäväni totesi tyytyväisenä, että yksi uusi ostos vähemmän sitten. Samassa saksalainen ojensi kätensä ja sanoi "40 euroa kiitos...".

3. Saksalaisilla ei ole huumorintajua. Pitää osittain paikkansa. Heillä on nimittäin huumorintajua, mutta sitä ei ymmärrä kukaan muu kuin saksalaiset. Jostain syystä heille ei ainakaan ole luotu taitoa nauraa itselleen...

Kaikista vaarallisinta saksalaisuudessa on, että se tarttuu. Täällä pitempään asuneet ulkomaalaisetkin tekevät minuuttiaikatauluja. huolestuvat epäjärjestyksestä, juovat vain Saksalaisia oluita ja matkustavat vain Mallorcalle. Olen kuitenkin päättänyt, että minulle ei käy näin. Tämän suurvaltion paine on kuitenkin niin suuri, että se on kova työn takana. Toistaiseksi koen tässä kuitenkin onnistuneeni ja niinpä tänäkin aamuna vahattuani viikseni, pukudeuttua nahkahousuihini ja syötyäni aamubrattwurstin totesin itsekseni... "I will never be one of them"

Taivaallista ralliradiota

Joillekin hyttyset tekevät kesän. Joillekin mökille pääsy on kesän kohokohta. Joku ei voi kuvitella suvea ilman festareita. Minulle kesän ja varsinkin elokuun alun tekee Jyväskylän suurajot ja ralliradio.

En voi kuvitella elokuun ralliviikonloppua ilman Juha Laitilan "race was bad, but car was good" -biisiä, Popedaa, kärkiautojen odottelua, legendaarista rallienglantia, kuivaa rallihuumoria sekä Jyväskylän yliopiston englannin opettajan Tony Melvillen täydellistä lausuntaa. "Six thirtfour for Mikoo Hirvoonen in Ford focus in Velipohjaa..."

Berliinistä ei tällä kertaa päässyt itse reitin varrelle saappaat jalssa parasta katselupaikkaa etsimään, mutta ralliradio kuuluu onneksi nykyään mös netin kautta. Voi melkein kuvitella Fordin koneen paukkeen, Subarun turbon vinkunan, lentävän soran ja kyläyhteisön paistettujen makkaroiden tuoksun...