tiistai 19. helmikuuta 2008

Picture of the week 8


Where the cultures meet....

The definition of VÄIJYÄ

If you want to learn a word in Finnish you have plenty of rather good options. Basically the Finnish language is known to be very rich and full of different dialects. And that is why foreigners usually know our most widely used words like “VITTU” or “PERKELE”. Also part of our well know verbal culture are these beautiful and ah so meaningful expressions like “JUMALAUTA” and “SAATANA”. I have always tried to have a different approach towards the teaching of real Finnish. Although I Have to admit that “vittu” as a word is so wide and unique that it just has to be taught to everyone. I mean it’s not just the finnish version of “cunt” or “fuck” It is also a word for being depressed (“vituttaa”), a finnish way to say excuse me when bunbing into someone (“Mitä vittua?”), a question for your friend when his girlfriend has dumped him (“vituttaako?”) or even a word for trash talk (“vittuiletsä?”).

I have to admit I have made this word (that I don’t want to mention anymore) famous between roughly 10-15 nationalities. But I have also taught people other not so classical Finnish sayings like “Minusta tulee isona lähihoitaja” (When I grow up I will become a nurse) and words like “ripuli” (diarhea), “makkara” (sausage) and “kuuma kinkku” (hot ham/can be used without food as well…). After all this, even after the V-word I haven’t quite felt I have found the real meaning of the Finnish culture hidden in one word as in the word VÄIJYÄ.

To be honest it is quite new word for me as well. I didn’t use it when I was small, but later on I have learned from the middle part of Finland. I mean I knew what VÄIJYÄ meant. I knew it meant to stalk or observe something, but its more widespread use has really opened the word for me. In its basic meaning it is already a good way to picture the Finnish mentality. To observe, stalk, that’s what we Finnish people do. “I haven’t seen that neighbour man that’s drunk before” or “That blue car has not moved from the parking lot in 3 days” are the Finnish way to say good morning in the breakfast table. When doing this be sure that you don’t have eye contact to any of the other people around the table, but you will be staring out of the window.

Other good way to use VÄIJYÄ is in nightclubs. When a Finnish guy sees a Finnish girl, it is not polite to go and talk to her. NO! You will have to watch her from a distance and the more you drink the more intensive and scary the look gets. I have heard that some brave Finnish men (mainly in the South I think) have asked girls to dance, but where I come from we like to VÄIJYÄ on the door of the nightclub after closing time. This primitive act between young Finnish men and women is also called “ISOJAKO” (the big share), that usually ends in spending a night with a total stranger so drunk that you don’t know where you wake up or then waking home with your mates so drunk that you don’t know where you wake up.

However to get the best out of the word VÄIJYÄ, we have to add something to it. “Korsu” (dugout) is a word for army base during war, You know these rooms for soldiers that are build inside the ground. In the middle parts of Finland it is also used as a synonym for home. So comes the REAL definition of Finnish people and culture in two words… VÄIJYÄ KORSULLA. Ah, so beautiful and so true. If a Finnish person can choose between socialising with other people or staying at home watching cable TV, he/she will choose the last option. If a Finnish person can choose whether to travel or stay in summer cottage all rainy summer, he will get drunk and stay at summer cottage. Basically a Finnish person is VÄIJYMÄSSÄ KORSULLA except when the ISOJAKO is done….Easy? Yes. Cheap? Yes. Social? Enough for a Fin. Fun? Not really, but Finnish person still thinks “I bet outside would be even more boring….”

Olemisen sietämätön keveys

On vanha tunnettu tosiasia, että ihmiset kaipaavat aina sitä mitä heillä ei sillä hetkellä ole. Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella ja salmiakkia tulee ikävä vasta, kun sitä ei ole saatavilla. Olen jälleen kerran huomannut tämän tosiasian. Viisi vuotta opiskeluja tuntui välillä toivottoman puuduttavalta. Valmistuminen häämötti tulevaisuudessa, jos edes sielläkään ja jatkuvasti oli mielessä, josko jo olisi aika siirtyä työelämään.

Nyt paperit ovat taskussa ja työkokemustakin karttunut. Mikä on fiilis? Heräsin joulukuussa puolipilvisenä sunnuntaiaamuna ja huomasin ahdistuksen hiipineen salakavalasti pienen kohmelon mukana mieleen. En ole enää ikinä opiskelija! Ikinä ei tule enää ex-tempore tiistaipirskeitä ja taistelua lumisateessa keskiviikon aamuluennolle. Koskaan en enää siivoa kämppiksen kanssa vapun jäänteitä kolmea päivää. Ei enää henkevän kehittäviä neljän tunnin kahvipöytäkeskusteluja yliopiston kahvilassa. Ei enää sitä vapauttavaa tunnetta, kun tentti on mennyt kerrankin hyvin ja tiedät saaneesi vähintään tolpan… Ja mikä ironisinta, juuri silloin kun mieli hautoo tällaisia ajatuksia, yks opiskelukavereista soittaa toiselta puolen maailmaa ja valittaa samoja asioita.

Siis mitä nyt? Ensiksi on hommattava hyvä työpaikka isosta firmasta missä on hyvä rakentaa uraa. On saatava jotain omaa. Jos se ei ole talo, on asuntolainan korkoja kuitenkin seurattava. Auto on saatava ja laajakuva-TV. Pallogrilli on ehdoton välttämättömyys. Tyttö- tai poikaystävähän nyt oli siis jo oltava, sillä muuten on peli menetetty. Ja jos sellaista ei ole, tulee se löytää nopeasti ja pitää muuttaa yhteen ja ostaa beigejä huonekaluja.

Entä jos ei. Entä jos ei halua vielä ostaa mitään osamaksulla. Jos haluaa lähteä hetken mielijohteesta Marrakechin markkinoille, kun lennotkin sai niin halvalla. Entä jos viikonloppu Dublinissa tuntuu houkuttelevammalta, kuin ostaa uusi mikroaaltouuni. Entä jos haluaakin ostaa farmariauton sijasta avoauton.

Kukapa näitä tietää…. ja hulluksi tulee jos yrittää ajatella.

Matti

sunnuntai 28. lokakuuta 2007

God save the sportsmen...

First of all I need to say that even though Iceman is THE MAN, last week in London I really felt for English sportsmen. I mean last week for English sports was like Finnish national team whole history against Sweden in important ice hockey games (excluding Nagano Olympics and Stockholm -95). On wednesday Wayne Rooney was building up the national pride by scoring in cold Moscow, just to give out a penalty and see Russia sail to a vital 2-1 win in their home ground. Meaning that making the Euro 2008 is out of England's own hands.

Then for 3 day the whole nation is struggling to finish the working week and popping nitros to prevent the stroke before the Rugby WC final on saturday. And even though thei own golden boy Johnny Wilkinson is back after injuries, South Africa cruises to a clear win leaving English team to get drunk with only silver medals around their necks.

When the strongest still had the nerves and courage to turn their TVs on or head to the local pubs to see boy-wonder Lewis Hamilton cruise a little sunday drive and clinch the world championship title, Mrs. Fortuna has already decided to turn her ass towards the young pilot. First Hamilton gets overtaken by the Iceman in the start, making Lewis panic and go wide in the 4th corner and when everything still seems possible, McLaren car does the same thing that it did to Kimi Raikkonen so many times in the previous years... The Iceman cruises to a dominant victory leaving Hamilton and the whole nation empty handed after the week that was supposed to be full of glory and gold...

No victorious and certainly not happy and glorious...

keskiviikko 10. lokakuuta 2007

Picture of the week 40


Relaxing in Lloret de mar

maanantai 8. lokakuuta 2007

Barcelona top 5

5. Ranta
Vaikka Barcelonan ranta ei ole hyvä eikä pehmeä, se sijaitsee aivan suurkaupungin ytimessä. Voiko parempaa olla?

4. Antonio Gaudi
Voi kun tämä kaveri olisi vaikuttanut Jyväskylän yliopiston suunnitteluun. Olisi ollut niin mahtavaa opiskella Mikä-mikä maan ja Smurffikylän yhdistelmässä.

3. El traffico
Esta mucho trafficooooo! Luojan kiitos raitiovaunut ajavat vain kaupungin laidoilla...

2. Kartat
Jos katu on 5 kilometriä pitkä, mutta kartassa ei ole missään mittakaavaa eikä jälkeäkään edes suuntaa antavasta talojen numeroinneista, voi löytää itsensä todella kummallisista paikoista...

1. Siesta
Siesta ei toki ole vain Barcelonan oma juttu. Aiemmin olen aina inhonnut siestaa, mutta nyt olen oppinut rakastamaan sitä koko sydämestäni. Ei tekosyitä, ei huonoa omaatuntoa, vaan muutama tunti todellista joutenoloa luvan kanssa. (Oma siestani on ollut viime päivinä aikavälillä 0.00-24.00 ja 24.00-0.00)

Oo-o Las Palmas

Aluksi haluan korostaa, että tämä teksti ei kerro mistään tietystä Las Palmasista, eikä siinä esitettyjä faktoja voi liittää mihinkään yksittäiseen Las Palmasiin. Korostan vielä, että tätä kirjoitettaessa yksikään Las Palmas ei loukkaantunut...

Suurin osa suomalaisistakin on varmaan joskus käynyt Kanarian saarilla, Mallorcalla tai muussa vastaavassa persoonallisuutensa menettäneessä rantalomakohteessa. Käytän mielelläni näistä kohteista yleisnimitystä Las Palmas. Tämä myös siksi, että kumpikaan blogini lukijoista jättäisi lähtemättä juuri varaamalleen matkalle paikkaan, josta tänään palasin Barcelonaan eli Costa B... siis Las Palmasiin...

Las Palmasit tunnetaan upeista hiekkarannoista, hienoista hotelleista, mahtavista bileistä ja ainaisesta auringonpaisteesta. Las Palmasit ovat paikkoja, missä huolet ja murheet unohtuvat yhtä nopeasti kuin matkabudjetin rajallisuus ja yleinen kohtuus kaikessa syömiseen ja erityisesti juomiseen liittyvässä.

Las Palmaseissa on kuitenkin muutamia piirteitä, joihin törmäsin viime päivien aikana ja jotka olin jopa osittain sulkenut pois ahtaasta mielestäni. Ensinnäkin; missä ovat kaikki mukavat vanhukset Las Palmaseista? Tarkoitan sellaisia mukavia pappoja ja mummoja, jotka nautiskelevat lämpimästä ja katselevat hymyillen nuorten touhuja. Minä nimittäin törmäsin vain kiukkuisiin saksalaisvanhuksiin, jotka valitisvat Paella-kulhosta meren eväät jättäen minulle pelkän riisin ja heittivät rannalla hiekat pyyhkeeni päälle. Yhdelle mummolle pidin jopa ovea auki pidemmän aikaa ja sain kiitokseksi arjalaista murinaa...

Toiseksi; ranskalaiset, nuo rakastamamme tupakoitsevat kulinaristit! Ooh-la-la et mon dieu! Muutaman ranskalaisnaisen kolonna sai koko hotellin aamupalaravintolan raivon partaalle. Yksi rynni kyynäspäätaktiikalla ohi ja yli kaikkien jonojen, toisen kääriessä nakkeja ja pekonia voileipineen käsilaukkuun evääksi. Jos joku vielä tulee minulle kertomaan ranskalaisten hienostuneista ruokailutavoista, niin quel dommage! Vastaan heille kelpaavan raa'at nakit, pekoni ja automaattikahvi jopa niin hyvin, että muulle Euroopalle ei riitä.

Kolmanneksi; ah, tuo luojan suosikkikansa ja maailmanmahti ainakin omasta mielestään. Kansa, joka luulee maan olevan edelleen olevan pannukakku ja päättyvän toisella laidalla Englannin kanaaliin ja toisella Irlantiin. Ajatelkaapa tätä! Keskiluokkainen humalainen britti matkustaa Espanjaan asuakseen hotellissa, mistä varmasti saa englanninkielistä palvelua ja missä näkyy Sky Sports. Päivät hän makaa rannalla palaen täysin punaiseksi (ja uskokaa tai älkää tuo puna ei ikinä muutu rusketukseksi!) ja illalla hän menee ostamaan kaupasta englantilaista olutta, jatkaa matkaansa syömään englantilaista ruokaa ja illalla istahtaa englantilaiseen pubiin katsomaan Valioliigaa. Viva Espanja! Ja kaikken hauskinta tässä on se, että briti todella ostavat Las Palmaseista paitoja, joihin on painettu Union Jack! Ajatus on yhtä absurdi, kuin Oululaisella paperitehtaalla, joka tuo sellua Argentiinasta, tekee siitä paperia ja myy sen Argentiinaan. Noh, tyhmähän ei ole se joka myy, vaan se joka ostaa...

Jotta Las Palmaseiden maine ei täysin menisi lokaan, on nostettava asiaan yksi asia. Ne kaksi yötä ja kolme päivää, mitkä omassa Las Palmasissani vietin, olivat todella rentouttavia. Pienen kävelyn jälkeen löytyi jopa hiljainen hieno ranta missä loikoilla ja humalaisetn brittien keskellä allekirjoittanutkin voi hetken tuntea itsensä intellektuelliksi kulttuuripersoonaksi. Toisaalta voin myös kertoa, että kahden yön ja kolmen päivän jälkeen tiedän, että hetkeäkään kauempaa en olisi siellä viihtynyt...