Finnish singer and songwriter J. Karjalainen was not only a man to whom never happened anything, but he was also a man who put the cat on the table as we say in Finland. In the 1990´s he made a song called “Sinulle suomalainen melankolia” (For you Finnish person, melancholy). And this is not the only example of our depressive music that just makes you want to poor a can of gasoline on you and start smoking. Finnish music is full of stories about drunken fathers, lost friends, death, alcoholism and suicides.
I have known this for a while, but I really started thinking about it again a while ago, since for some reason I have been listening lots of Finnish music on my way to work. I mean most of our internationally succesfull artists and bands like HIM, Apocalyptica or Nightwish are quite dark, but even the songs in Finnish have kind of the same dark idea. Or what do you non Finns think about songs as following?
The land of sad songs (Murheellisten laulujen maa)
A boy was born to this cold dark land. He grew up to be like his dad and drank because a cold summer made his fields die and then after he started drinking, he thought it would be a good idea to throw his family to the cold snow during winter…
Mom hoped his son would be a minister (Äiti pojastaan pappia toivoi)
Mom hoped his son would be a minister, but the boy just wanted to be drunk. Still the mom made him Baltic herring for breakfast…. How sweet is that?
Hey you elfs, JUMP! (Hei tonttu-ukot hyppikää)
Not an earlier version of the famous Van Halen song, but a very traditional Finnish Christmas carol that has a nice positive touch. It starts by saying how the elfs should be having fun, because it is a party time (Christmas). Until the point when the elfs apparently realize that they are Finnish and in the middle of all the partying and jumping the lyrics go “life only lasts a while and even that is dark and depressing” (Hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä). Such a slap in the face when you are just starting to get to the happy Christmas feeling….
Carefully now (Varovasti nyt)
Song that starts in a nice slowly way and just seems like a perfect song for the Finnish nightless night until it gets to the point where the singer sings that he is standing on the and “look mom I am not holding up…”
These are just a few examples, since there is plenty of this material in the Finnish music history. But after all, what can you expect from a country who´s national anthem is an old German drinking song…
ps. Sorry for the song name translations. Not from the Finnish-English guidebook I think...
tiistai 15. huhtikuuta 2008
Maailmankansalainen
Yhtenäisellä euroopalla on vastustajansa. Joidenkin mielestä yhteinen raha ja unohtuvat valtioiden rajat syövät kansallisia identiteettejä ja johtavat pienten maiden ja kielten kuolemaan. Asialla on varmasti kaksi puolta, mutta ympäri eurooppaa seikkaillessa, myös yhdentymisen hyvät puolet tulevat yllättävän usein esiin.
Ensimmäisenä hyötynä on usein tietenkin raha. Miten helppoa on matkustaa ympäriinsä ja pelata samalla rahayksiköllä. Euroon on jo niin tottnutu, että mennessä englantiin, ruotsiin tai vaikkapa euroopan ulkopuolelle on ainakin allekirjoittaneelta muutamaan kertaan unohtunut rahan vaihto kokonaan. Vaikkakin Ruotsiin mentäessä mielestäni kyseise operaation saa toivottavasti unohtaa mahdollisimman pian.
Toisena mieleen tulee työnteon helppous. Muutettuani Espanjaan, kiertelin yhden päivän virastoja ja pankkeja ja sen jälkeen homma oli selvä. Oli Espanjan eläkekassat, sairausvakuutukset ja verokortit. Ottaen vielä huomioon, että tuo sama päivä kuluu paikallisilla samoissa askareissa, eli kyseessä ei ole maan vaihdosta, vaan paikallisesta kulttuurista johtuva koko päivän pakollinen virastojen kaupunkikierros, voidaan puhua espanjalaisittain tehokkaasta toiminnasta. Mainittakoon samalla, että virastokierros Espanjassa tai Ranskassa, on myös osoitus siitä, että paikalliskulttuurit eivät ainakaan vielä ole kuolemassa sukupuuttoon, kuten ensimmäisessä kappaleessa pelkäsin.
Viimeisinpänä tulee mieleen matkustelu. Tässä tarkoitan nimenomaan lentämistä. Myönnän, että johtuen siitä, että Lontoossa yritettii räjäyttää muutama jetti hiusgeelillä ja huulirasvallla, turvatarkastukset ovat nykyään oma lukunsa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että muuten lentäminen on nykyään entistä helpompaa. Eurooppa on täynnä lentoyhtiöitä, joiden alkuperämaita tuksin tiedän ja EU-maan passia heiluttelemalla pääsee tarkastuksista läpi heittämällä.
Siis kuka voi väittää, että Euroopan yhdentymisestä ei olisi hyötyä? Maaseutua ei voi toki tuoda ja joissain tapauksissa tervan käyttökin voisi olla sallittua, mutta useimmiten asiat sujuvat nykyisellään aika sutjakasti, oli sitä sitten Ranskassa, Englannissa, Espanjassa tai koti-Suomessa. Ja loppujen lopuksi ranskalaiset tulevat syömään aina patonkia, englantilaiset kuvittelevat vielä ensi vuosituhannellakin olevansa maailman valtiaita, tanskalaiset juovat ensi kesänäkin paljon olutta ja kukaan ei pidä saksalaisista.
Ensimmäisenä hyötynä on usein tietenkin raha. Miten helppoa on matkustaa ympäriinsä ja pelata samalla rahayksiköllä. Euroon on jo niin tottnutu, että mennessä englantiin, ruotsiin tai vaikkapa euroopan ulkopuolelle on ainakin allekirjoittaneelta muutamaan kertaan unohtunut rahan vaihto kokonaan. Vaikkakin Ruotsiin mentäessä mielestäni kyseise operaation saa toivottavasti unohtaa mahdollisimman pian.
Toisena mieleen tulee työnteon helppous. Muutettuani Espanjaan, kiertelin yhden päivän virastoja ja pankkeja ja sen jälkeen homma oli selvä. Oli Espanjan eläkekassat, sairausvakuutukset ja verokortit. Ottaen vielä huomioon, että tuo sama päivä kuluu paikallisilla samoissa askareissa, eli kyseessä ei ole maan vaihdosta, vaan paikallisesta kulttuurista johtuva koko päivän pakollinen virastojen kaupunkikierros, voidaan puhua espanjalaisittain tehokkaasta toiminnasta. Mainittakoon samalla, että virastokierros Espanjassa tai Ranskassa, on myös osoitus siitä, että paikalliskulttuurit eivät ainakaan vielä ole kuolemassa sukupuuttoon, kuten ensimmäisessä kappaleessa pelkäsin.
Viimeisinpänä tulee mieleen matkustelu. Tässä tarkoitan nimenomaan lentämistä. Myönnän, että johtuen siitä, että Lontoossa yritettii räjäyttää muutama jetti hiusgeelillä ja huulirasvallla, turvatarkastukset ovat nykyään oma lukunsa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että muuten lentäminen on nykyään entistä helpompaa. Eurooppa on täynnä lentoyhtiöitä, joiden alkuperämaita tuksin tiedän ja EU-maan passia heiluttelemalla pääsee tarkastuksista läpi heittämällä.
Siis kuka voi väittää, että Euroopan yhdentymisestä ei olisi hyötyä? Maaseutua ei voi toki tuoda ja joissain tapauksissa tervan käyttökin voisi olla sallittua, mutta useimmiten asiat sujuvat nykyisellään aika sutjakasti, oli sitä sitten Ranskassa, Englannissa, Espanjassa tai koti-Suomessa. Ja loppujen lopuksi ranskalaiset tulevat syömään aina patonkia, englantilaiset kuvittelevat vielä ensi vuosituhannellakin olevansa maailman valtiaita, tanskalaiset juovat ensi kesänäkin paljon olutta ja kukaan ei pidä saksalaisista.
keskiviikko 12. maaliskuuta 2008
Jari "Litti" Litmanen
Jari "Litti" Litmanen is best Finnish footballer ever lived! Before this text I want to say that I respect his career and I love his game. It is very unfortunate that he has suffered from various injuries in his career. I mean everyone has injuries, but Jari has for example strained his back while getting milk for his kid from donstairs and injured his eye when team manager opened a beer bottle and the top flew to Litmanen´s eye. Also, if I remember right he´s suffering from grass allergy, which in my opinion is kinda bad for a footballer... (correct me if I am wrong)
Anyway, this winter "Litti" joined the Fulhan squad. So far he has not been playing a single minute for the team and just to give a brief picture on what has been happening, here is some headlines from a Finnish newspaper, starting with a headline that "really fits" to what has been happening.
05.02.2008 This is what Litmanen brings to Fulham
... and this is what he has brought so far....
08.02.2008 Time for Litmanen´s Fulham debut still open
09.02.2008 Litmanen didn´t play, Fulham lost
22.02.2008 Heart problems took Litmanen to hospital
23.02.2008 Litmanen will continue his career depite heart problems
01.03.2008 Litmanen will not face ManU
03.03.2008 Litmanen debut still undecided
04.03.2008 "Litti-fever" rising in Fulham
07.03.2008 Litmanen has wrong kind of insoles, debut in Fulhan pushed forward
And the last one we have so far...
10.03.2008 Fulham is missing Litmanen
... well, no wonder.
Anyway, this winter "Litti" joined the Fulhan squad. So far he has not been playing a single minute for the team and just to give a brief picture on what has been happening, here is some headlines from a Finnish newspaper, starting with a headline that "really fits" to what has been happening.
05.02.2008 This is what Litmanen brings to Fulham
... and this is what he has brought so far....
08.02.2008 Time for Litmanen´s Fulham debut still open
09.02.2008 Litmanen didn´t play, Fulham lost
22.02.2008 Heart problems took Litmanen to hospital
23.02.2008 Litmanen will continue his career depite heart problems
01.03.2008 Litmanen will not face ManU
03.03.2008 Litmanen debut still undecided
04.03.2008 "Litti-fever" rising in Fulham
07.03.2008 Litmanen has wrong kind of insoles, debut in Fulhan pushed forward
And the last one we have so far...
10.03.2008 Fulham is missing Litmanen
... well, no wonder.
Nälkäinen koira juoksee kovempaa?
On analyysin aika. Olen tullut siihen tulokseen tarkasteltuani tilannetta tänä vuonna himan kauempaa, että Etelä-Karjalaisten palloilujoukkueiden putoaminen peleistä ennen kauden huipennusta johtui huonoista ruokailutavoista. Ehkä nälkäinen koira ei siis joksekaan kovempaa ja SaiPalla ja NST:llä olisi syytä harkita ruokamäärien selkeää lisäämistä.... ainakin näin voisi päätellä maakuntalehti Etelä-Saimaan kevään otsikoista:
E-S 5.3.2008
"SaiPa sai vain nuuhkaista karkkia"
E-S 8.3.2008
"SSV vei keksin, NST:lle jäi vain muruset muistoksi"
Kyllä makeahammasta nyt kolottaa.
E-S 5.3.2008
"SaiPa sai vain nuuhkaista karkkia"
E-S 8.3.2008
"SSV vei keksin, NST:lle jäi vain muruset muistoksi"
Kyllä makeahammasta nyt kolottaa.
tiistai 11. maaliskuuta 2008
Heaven from here
"Oma maa mansikka, muu maa mustikka" -sanonta on sitä sarjaa, johon en ole koskaan uskonut. Maiden suhteen olen aina ollut enemmän "Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella" -tyyppiä. Levottomalle sielulle se maa jossa asuu, meinaa näyttäytyä melko usein siinä huonommassa valossa.
Suomessa ollessa harmitti verotus ja iski tylsyys. Lontoossa viehätti suurkaupungin vilske ja palkkataso. Sen kunniaksi päädyinkin Espanjaan, jossa taas viehätti mukava elämäntyyli ja ilmat. Välillä nyt taas tuntuu siltä, että Espanjan palkkataso on huono ja paikalliset ovat toivottoman hitaita. Suomi alkaa näyttää tehokkuuden paratiisilta...
Toinen näkökulma asiaan on matkustelu. Matkustellessa uusissa maissa ja kaupungeissa tuntuu siltä, että "tänne voisin muuttaa asumaan välittömästi!". Näin on käynyt allekirjoittaneelle tosin vain pari kertaa; muistaakseni ainakin Dublinissa New Yorkissa, Berliinissä, Amsterdamissa, Marseillessa, Roomassa, Wienissä... taisi niitä jokin muukin olla.
Kaikissa kaupungeissa on toki hyvät puolensa ja matkustellessa on pidettävä mielessä myös se, että asuminen on melkolailla eri asia kuin käyminen. Olen loppujen lopuksi sitä mieltä, että arki ei paikan mukaan kauheasti muutu. Toki Barcelonassa voi mennä töistä suoraan rannalle muutenkin kuin keskikesällä, mutta perus eläminen on kaikkialla loppujen lopuksi melko samanlaista. Töihin, kotiin, lenkille, syömään, nukkumaan on varmaan kaikille aika tuttu päivärytmi...
Kotona on aina opetettu, että kaikkea ei voi saada. Kaipa sama pätee kaupunkeihin. Usein suurkaupunkien sanotaan tarjoavan jokaiselle jotain, mutta päteekö sama myös asumisen ja elämisen kanssa? Vanhan Suomi-iskelmän sanoin voisi kysyä. Voiko Lappeenrantaa verrata Rivieraan?
Suomessa ollessa harmitti verotus ja iski tylsyys. Lontoossa viehätti suurkaupungin vilske ja palkkataso. Sen kunniaksi päädyinkin Espanjaan, jossa taas viehätti mukava elämäntyyli ja ilmat. Välillä nyt taas tuntuu siltä, että Espanjan palkkataso on huono ja paikalliset ovat toivottoman hitaita. Suomi alkaa näyttää tehokkuuden paratiisilta...
Toinen näkökulma asiaan on matkustelu. Matkustellessa uusissa maissa ja kaupungeissa tuntuu siltä, että "tänne voisin muuttaa asumaan välittömästi!". Näin on käynyt allekirjoittaneelle tosin vain pari kertaa; muistaakseni ainakin Dublinissa New Yorkissa, Berliinissä, Amsterdamissa, Marseillessa, Roomassa, Wienissä... taisi niitä jokin muukin olla.
Kaikissa kaupungeissa on toki hyvät puolensa ja matkustellessa on pidettävä mielessä myös se, että asuminen on melkolailla eri asia kuin käyminen. Olen loppujen lopuksi sitä mieltä, että arki ei paikan mukaan kauheasti muutu. Toki Barcelonassa voi mennä töistä suoraan rannalle muutenkin kuin keskikesällä, mutta perus eläminen on kaikkialla loppujen lopuksi melko samanlaista. Töihin, kotiin, lenkille, syömään, nukkumaan on varmaan kaikille aika tuttu päivärytmi...
Kotona on aina opetettu, että kaikkea ei voi saada. Kaipa sama pätee kaupunkeihin. Usein suurkaupunkien sanotaan tarjoavan jokaiselle jotain, mutta päteekö sama myös asumisen ja elämisen kanssa? Vanhan Suomi-iskelmän sanoin voisi kysyä. Voiko Lappeenrantaa verrata Rivieraan?
keskiviikko 20. helmikuuta 2008
Oikeus ja kohtuus!?
Minut tuntevat tietävät varsin hyvin, että en kuulu italialaisen jalkapalloilun suurinpiin ystäviin. Minut tuntevat tietävät myös, että äskeinen lause on erittäin lievä ilmaus siitä, miten asian yleensä esitän...
Eilinen olikin osaltaan ilon päivä, sillä vaikken "The redsien" suurin fani olekaan, on myönnettävä, että kun Steven Gerrard niittasi 2-0 Inter Milanin reppuun, oli hymy allekirjoittaneen huulilla melkoinen. Edes paikkalisen TV:n rakeisena tarjoama AS Roman 2-1 voitto Real Madridista, ei pilannut hyvä fiilistäni, johon tosin omalla tavallaan vaikutti myös Marco Materazzin ulosajo.
Kuten kaikki hyvin tietävät, Italiassa jalkapallo ei ole vain pelien tuloksia. Se on myös tulosten järjestelemistä "poikaporukoissa". Missä muussa maassa joukkueet, jotka ovat sopineet tuloksia edelliskaudella, pelaavat päät pystyssä ylpeinä Mestareiden liigaa seuraavana vuonna? Tähän ei pystynyt edes Allianssi Veikkausliigassa. AC Milan kuitenkin jatkoi pelejään, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Eilisen hyvänolontunteen saikin pilattua tänä aamuna luettu Helsingin Sanomat. HS nimittäin kertoo seuraavaa...
"Italian oikeuslaitos on antanut tuomiot neljälle Manchester Unitedin kannattajalle. Kaikkien vankilatuomiot ovat noin kahden ja puolen vuoden mittaisia."
Okei, kuulostaa ihan normaalilta. Tiedämme myös, etteivät englantilaiset ole suurimpia gentelammeja vieraspeleissä. Asian muutaa kuitenkin seuraava kappale.
"Brittihuligaanit tappelivat italialaisten kannattajien kanssa joulukuun 12. päivänä Mestarien liigan ottelun AS Roma–ManU alla. Viittä ManUn kannattajaa puukotettiin."
Siis viittä ManU kannattajaa puukotettiin!! Missä on Italian "oikeuslaitoksen" tuomio tästä?
Ja sama saaga jatkui eilen. Madridin fanit, jotka muuten matkustavat joukkueen mukana hyvin harvoin, eivätkä ole tunnettuja kovin kovista otteista, kokivat saman kohtalon. HS jatkaa...
"Nuorta Real Madridin kannattajaa puukotettiin tiistai-iltana Roomassa Mestarien liigan jalkapallo-ottelun alla. Espanjalaisfani sai viiltovammoja selkäänsä ja hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan. "
Uutinen jatkuu kertoen muun muassa, että puukotukset ovat olleet kovin tavanomaisia Roomassa AS Roman pelien alla. No voi hellanlettas sentään. Pitäisköhän "poikaporukan kokooontua" ja asialle tehdä jotain?!
Eilinen olikin osaltaan ilon päivä, sillä vaikken "The redsien" suurin fani olekaan, on myönnettävä, että kun Steven Gerrard niittasi 2-0 Inter Milanin reppuun, oli hymy allekirjoittaneen huulilla melkoinen. Edes paikkalisen TV:n rakeisena tarjoama AS Roman 2-1 voitto Real Madridista, ei pilannut hyvä fiilistäni, johon tosin omalla tavallaan vaikutti myös Marco Materazzin ulosajo.
Kuten kaikki hyvin tietävät, Italiassa jalkapallo ei ole vain pelien tuloksia. Se on myös tulosten järjestelemistä "poikaporukoissa". Missä muussa maassa joukkueet, jotka ovat sopineet tuloksia edelliskaudella, pelaavat päät pystyssä ylpeinä Mestareiden liigaa seuraavana vuonna? Tähän ei pystynyt edes Allianssi Veikkausliigassa. AC Milan kuitenkin jatkoi pelejään, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Eilisen hyvänolontunteen saikin pilattua tänä aamuna luettu Helsingin Sanomat. HS nimittäin kertoo seuraavaa...
"Italian oikeuslaitos on antanut tuomiot neljälle Manchester Unitedin kannattajalle. Kaikkien vankilatuomiot ovat noin kahden ja puolen vuoden mittaisia."
Okei, kuulostaa ihan normaalilta. Tiedämme myös, etteivät englantilaiset ole suurimpia gentelammeja vieraspeleissä. Asian muutaa kuitenkin seuraava kappale.
"Brittihuligaanit tappelivat italialaisten kannattajien kanssa joulukuun 12. päivänä Mestarien liigan ottelun AS Roma–ManU alla. Viittä ManUn kannattajaa puukotettiin."
Siis viittä ManU kannattajaa puukotettiin!! Missä on Italian "oikeuslaitoksen" tuomio tästä?
Ja sama saaga jatkui eilen. Madridin fanit, jotka muuten matkustavat joukkueen mukana hyvin harvoin, eivätkä ole tunnettuja kovin kovista otteista, kokivat saman kohtalon. HS jatkaa...
"Nuorta Real Madridin kannattajaa puukotettiin tiistai-iltana Roomassa Mestarien liigan jalkapallo-ottelun alla. Espanjalaisfani sai viiltovammoja selkäänsä ja hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan. "
Uutinen jatkuu kertoen muun muassa, että puukotukset ovat olleet kovin tavanomaisia Roomassa AS Roman pelien alla. No voi hellanlettas sentään. Pitäisköhän "poikaporukan kokooontua" ja asialle tehdä jotain?!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
