Sweet dreams...

Sleeping is art! If this is true, like I believe, I am quite an artist. I have been sleeping with great success in various airports, a few trainstations, toilets, many different floor surfaces and have also fallen asleep in an aeroplane in the middle of takeoff (I am not joking. It has happened twice!!). However, last friday I spend my night in Luton airport in London and since I had been sleeping enough already, I had time to observe the best ways of sleeping in airports. I came up with 3 main categories which i put in order and found pros and cons... (sometimes I feel my life is very very meaningless...so enjoy it)

1. On the floor

Since I like sleeping on the floor anyway, this is by far the nicest way to sleep in airport. Offers you various different sleeping positions in various parts of the airport.

+ it is just confortable and you can just slide into a sleeping bag if you want
+ its great way to spend time to decide how to make a pillow

+ you can freely choose your place, which gives you the option to meet new people

- floors tend to be freezing- you always end up sleeping in front of a store etc. that opens at 4 in the morning and you feel like a homeless person, when someone kicks you awake

- its so confortable, that it might feel too confortable and end up missing your flight...

2. On the bench

This luxury way of airport sleeping lost its posh touch, when the engineers decided it would be a good idea to put handles on the benches. Before that this was easily the best way of sleeping.

+ you do not have to lie on the floor
+ benches are usually nice and soft enough

- the handles make you sleep in 2 or 3 seats in a position that you did not think was possible for the human body until you actually lie on it

- stares of the angry people in the morning when you wake up because they wanted to take just the seat where you are sleeping (happens mainly in Germany and Finland)

- every part of your body feels like you have been run over by a tank and then put into a box designed for a trumpet.

3. Combination
+ only your imagination is the limit... bag as a pillow, legs on the bench... left leg on the bag, right on the bench, head on the floor...
+ keeps your brain at full work
- its not nice to fall on your ass between the bag and bench in the middle of your dreams
- some part of your body WILL hurt a lot in the morning
- staring people

Of course these are just a small part of the variety of the airport sleeping world. Rest of them I will include in my doctoral thesis...Sweet dreams!

Olutpuutarhoja ja verisiä varpaita

Tänä vuonna EM-kisat ovat helppoa pikkupurtavaa. Tämän tietävät minun lisäkseni kaikki Englantia perinteisesti jalkapallon arvokisoissa kannattavat. Arvokisojen alussa voisi aina kuvitella, että Charles Dickens on kirjoittanut teoksensa "Great Expectations" ajasta, jolloin Englanti pyörittelee harjoitusotteluissa huippumaita mennen tullen. Beckham keskittää, Gerrard tulittaa ja Rooney pussittaa. Loppujen lopuksi tulos on kuitenkin sama, kuin allekirjoittaneella em. kirjaa lukiessaan... "it was not as good as I expected". Sydänkohtaustilastot paukkuvat saarivaltiossa ja jostain onnettomasta britistä leivotaan syntipukkia...

Tänä vuonna kaikki on toisin. Kaikki Englannin kannattajat saavat nauttia kisoista täysin rinnoin. Ei paineita, ei suuria pettymyksiä eikä muita toiveita, kuin että Italia ei voita. Tämän vuoksi minulle olikin yllätys, miten vähän kisat saarivaltiossa ihmisiä kiinnostavat. Muutama baari mainostaa kovasti otteluita ja on muodostunut tavaksi ilmoittaa baarin ovessa, ketä siellä kannatetaan. "We support Sweden.." - kyltti on omiaan ajamaan ainakin suomalaisturistin toiselle puolen Lontoota. Tosin, Daily Mailin urheilisivuilta löytyi jo kisojen lohkovaiheessa brittitoimittajan kirjoittama loistava kolumni siitä, miksi on hyvä että Englantia ei kisoista löydy. Siinä nostettiin esille sekä ensimmäisessä kappaleessa mainitsemiani seikkoja sekä muutamia pelin tasoon meneviä kommentteja, joihin en tässä sen enempää Englannin kannattajana mene...

Englannin jälkeen saapuminen Berliiniin olikin kuin tulo Vehmasjären marttojen kevätpäiviltä Rion karnevaaleihin. Torvet soivat, liput heiluvat ja jokaisen Kebab-kioskin eteen on rakennettu ulkoilmakatsomo, josta Saksan ja erityisesti Turkin otteita voi seurata, halusi sitä tai ei. Suosikkini ovat sekä Englannissa sekä Saksassa pelien katsomiseen valjastetut olutravintoloiden terassit. Niitä kutsutaan nimellä "Beer Garden" tai "Bier Garten" maasta riippuen. Suomeksi siis "Olutpuutarha", joka sinällään kuulostaa jo melko hupaisalta.

Olutpuutarhoissa tunnelma on kohollaan ja olut virtaa. Puutarhamiljöötä saattaa vahvistaa esim. tekokukat, tekopensaat tai muoviset palmut... kotoisaa. Olutpuutarhoissa tunnelma on niin valtaisa, että jopa futisloukkaantumisilta on vaikea välttyä. Sääliksi kävi sitä yhtäkin suomalaisturistia, joka eläytyi Hollanti-Venäjä -taiston tunnelmaan niin täysin, että potkaisi jalkansa verille olutpuutarhan taistelun tuoksinassa.... erikoinen kaveri...

Kiakkoo ja heti!

Tuleeko Saku? Kenen kanssa Saku pelaa? Kuka menee laitaan? Kuka Sakun ja Teemun laidalle? Ovatko Nikke Lignellin pakarat avainasemassa Tanssii tähtien kanssa finaalissa? Tässä Suomea eniten askarrutttavat kysymykset tällä viikolla.

Itsellä ongelmat ovat suurempia. Netistä näkee kenen kanssa Saku pelaa, mutta miten Saku pelaa, se onkin visaisempi kysymys. Iltapäivien tunnit ovat kieltämättä viime päivinä töissä sujuneet etsiessä netin välityksellä jostain nurkkaa, josta jonkin satellitiin suosiollisella avustuksella löytyisi ruutu ja Tuomo Ruutu. MM-kisat ovat selvää TV-materiaalia, mutta jääkiekon MM-kisat eivät Espanjassa ole ihan sitä kuuminta hottia. Barcelonassa on toki Nordisk bar joka välitti viime viikonlopun Suomi-Saksa taiston, mutta skandinaavibaarin aukioloajat ovat espanjalaista 24/7 tyyliä eli perjantaisin ja lauantaisin 20.00-03.00, kesäisin suljettu... Olisiko tässä paikka Kummelin Hauhialle? "Älkää polttako itteenne loppuun!"

Keskiviikkona yritys oli kova. Soitto tutun baarin managerille, joka selasi baarin loungessa kaikki näkyvät kanat läpi. Tuli jenkkifutiksen sisäliigaa, lacrossea, shakkia, eukonkatoa, saappanheittoa ja IS-tikkakisa... ei lätkää. Illalla lähdin toivorikkaana kaverini kanssa tuttuu brittipubiin, jossa olen katsonut screeniltä mm. South Parkia, mutta Real Madrid- FC Barcelona -taisto vesitti nekin toiveet. Madrid muuten vei Blaugranaa kun mätää kukkoa ja kävin 2-0 tilanteessa tokaisemassa tiskillä "Who wants to watch this humiliation, let´s puit hockey on, ay?. Selvisin ilman mustaa silmää, mutta en ehkä silti kokeile tuota enää...

Tänään on siis edessä jälleen uusi matka ymäri Barcelonaa. Jos pelit todella löytyvät, on se mielstäni ehdottomasti yksi Suomen kirkkaimpien urheilusuoritusten joukkoon kuuluvista teoista. Siihen asti voi käyttää vain tuttuakin tutummaksi tulleita suomalaisurheilijoiden lausahduksia "parhaani teen baarin löytämiseksi ja katsotaan mihin se riittää" ja "ehkä löytyy ehkö ei, so not?".

Unelmien teatteria

Allekirjoittanut sai kokea pari viikkoa sitten yhden penkkiurheiluelämänsä huipennuksista, kun onnistuin mutkien kautta haalimaan lipun Mestareiden liigan välierään, jossa kohtasivat FC Barcelona ja Manchester United. Minut paremmin tuntevat tietävät, että jälkikäteen mainitun joukkueen näkeminen tämän tasoisessa matsissa oli allekirjoittaneelle melkoinen unelmien täyttymys. Tämä ei ole otteluraportti, eikä tunnelmaa varmasti kukaan pysty sanoin kuvailemaan. Yritänpä kuitenkin...

Kämmenpohjat hikoavat ja kylmät väreet hiipivät pitkin selkärankaa. Kirkastakkiset miehet kävelevät kentän laitaa tarkastellen maaliverkkoja ja kulmalippuja, vilkuillen välillä rauhattomasti kohti pelaajatunnelia ja katsomoita. Yhtäkkiä Wesley Brownin hahmo ilmestyy pelaajatunnelista ja hänen perässään koko Manchester Unitedin joukkue juoksee mustissa verryttelyasuissa Nou Campin nurmelle. Punainen armeija Stadionin pohjoispäädyn yläkatsomossa pomppaa pystyyn kädet suorina punavalkoiset kaulaliina ylös kohotettuina. Stadionille jo saapuneet n. 50.000 Katalaania aloittavat vimmatun vihellyskonsertin. Jokainen Unitedin pelaaja taputtaa käsiään kohti omaa fanijoukkoa. Pallomiljonäärit osoittavat kunnioitustaan paikalle saapuneelle fanijoukolle.

Hetken päästä stadion räjähtää, kun kotijoukkue juoksee kentälle. Ronaldihnoa ei kentällä näy, mutta alimmasta katsomonosasta näen yhdenaikaisesti edessäni Lionel Messin, Thierry Henryn, Samuel Etoón, Xavin ja teinisensaatio Bojanin. Unitedin kannattajajoukkoa ei "Blaugrana" eikä yleisön buuaus kiinnosta he seisovat koko lämmittelyn ajan samassa asennossa kädet kohotettuina kaulaliinojen kanssa.... "Viva Ronaldoooo, Viva Ronaldoooo, runs on the wing, makes United sing., Viva Ronaldoooo...." kaikuu Nou Campin lehtereillä. Messi pomputtele palloa kulmalipulla ja Unitedin fanit vastaavat "Saw my mate the other day, he told me he has seen the white Pele. So i ask who is he , he goes by the name of Wayne Rooney...."... Tunnelma on jo lämmittelyssä aivan uskomaton...

Pelaajat poistuvat lämmittelystä. Messi syöttelee vielä Xavin kanssa ja Etoo ottaa spurtteja sivurajalla. Ronaldo leikittelee pallon kanssa matkalla tunneliin ja Rooney ampuu pari tulista volleyta kohti maalia. Matkalla tunneliin Unitedin pelaajat nostavat uudelleen kätensä kohti fanijoukkoa... punainen armeija vastaa "We´ve got Wesley Brown, we´ve got Wesley Brown..."

Stadion täyttyy ääriään myöten. Paikalla on tänään täysi tupa eli 98.000 katsojaa. Mestareiden liigan jalkapallolakana levitetään keskiympyrään ja valotaululle ilmestyy joukkueiden avauskokoonpanot pelaaja kerrallaan. Vierasjoukkueen maalivahti Edwin van der Sar esitellään hymyilevänä 88.000 ihmisen aloittaessa vimamtun vihellys ja buuauskonsertin. Meteli on aivan käsittämätön, mutta punaisten fanit yrittävät epätoivoisesti kohahtaa joka nimen jälkeen. Hargreaves, Ferdinand, Brown,... Christiano Ronaldo... ja vihellys vain yltyy. Kotijoukkueen pelaajat ilmestyvät valotaululle ja täysi Nou Camp huuta HEY joka nimen jälkeen. Valdez, ... Xavi, Messi, Etoo... on siinä vierasjoukkueelle pideltävää. Joukkueet kävelevät kentälle valtaisan huutomyrskyn saattelemana....

Litin jalanjäljillä

HS on listannut uskomattomimpia jalkapallon loukkaantumisia. Sopinee hyvin jatkoksi aiempaan Jari "litti" Litmanen tekstiini. Suosikkini on ehdottomasti Santiago Canizaresin loukki. Mikäli kysesssä olisi suomalaisurheilija, epäilisin vahvasti, että isovarpaan kyljestä löytynyt lasinpala olisi ollut sitä kuuluisaa ruskeaa lasia...

http://blogit.hs.fi/pressikatsomo/nainkin-voi-kayda-omituisimmat-loukkaantumiset/

Monenlaista on sattunut myös Ameriikan mantereella. Baseball tarinat tuovat oman mausteensa. Erityisesti Kevin Mitchellin loukkaantuminen on voinut aiheuttaa valmentajalta pään taputuksia...

http://www.hsbaseballweb.com/weird_injuries.htm

Picture of the week 18: SCORCHIO!!

Who has been watching Fast Show?

Tohtori Olut ja iloiset pillerit

Jokaiselle (varsinkin Skandinaaville) tulee ulkomailla asuessa aina se ensimmäinen kerta, kun on turvauduttava paikallisen lääkärin apuun. Yleensähän Skandinaavit pitävät kaikkia Skandinaavian ulkopuolisia maita niin epäsiisteinä ja kehittymättöminä, että mieluummin vedetään Buranaa naamaan koko reissun ajan, kuin mentäisiin paikallisen lekurin pakeille.

Flunssani siirryttyä kurkusta kohti keuhkoja ja pomoni huomautettu ystävällisesti kotiin lähdön mahdollisuudesta äänettömänä, päätin turvautua Barcelonan lääkäripalveluihin. Onnekseni työantajani on hankkinut työntekijöille yksityisen sairausvakuutuksen, joten päätin käyttää tilanteen hyväkseni ja testata terveyskortin toimivuutta. Löydettyni läheltä kotiani lääkärin, jossa lupaavasti mainittiin kielivaihtoehtona "ingles" lähdin kohti uusia seikkailuja.

Kaikki sujui kuin rasvattuna. Vastaanottovirkailija puhui sujuvaa englantia ja ohjasi minut paikallisten mammojen perään jonottamaan. Jotain pienest kuumeilusta tai vain sairaasta huumorintajustani kertonee se, että koko odostusaika meni hihtellessä tohtorin nimelle, joka liippasi yhden kirjaimen päästä espanjan kielen sanaa Cerveza eli olut. Pian lääkäri huuteli minut sisään mammojen ihemetellessä itsekseen hihittelevää vaaleaa miestä ja vilkas espanjalainkielinen keskustelumme alkoi.
"Ingles?"
"No"
"No? + suomenkielinen kirosana"
"No, espanol?"
"No"
Tässä vaiheessa olin menettää toivoni, sillä uskoin vahvasti, että "una cerveza por favor" ja "patatas fritas" eivät riitä taudin kuvailuun. Sitten tulivat sanat, joiden en ikimaailmassa olsi uskoneet minu pelastavan. "Parlez Francais?".... "Qui... en peu..." Pelastus!

Ranskankielinen keskustelumme sujui leppoisasti sanoja etsien, mutta tärkeimmät saatiin hoidettua. Tunsin itseni todelliseksi kosmopoliitiksi, puhuessani ranskaa Barcelonassa espanjalaisen lääkärin vastaanotolla. Tohtori Olut himan takelteli myöskin ranskassaan, ja pillereiden mukaan hän puhui jatkuvasti pastilleista. Jotenkin olo keveni välittömästi. Lopulta tohtori Ohrapirtelö kirjoitti minulle virallisena reseptin jostain vihkosta repäismälleen ruutupaperille ja lähetti minut apteekkiin. Apteekista sain tohtorin määräämät "pastillit" sekä vaalenapunaista yskänlääkettä joka maistui ja näytti epäilyttävästi Muumi-limpparilta...

Kröhä lähti ja voin taas jatkaa iloista seikkailua Tohtori Oluen ja Barcelonan muiden suosikkihahmojen kanssa...