On vanha tunnettu tosiasia, että ihmiset kaipaavat aina sitä mitä heillä ei sillä hetkellä ole. Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella ja salmiakkia tulee ikävä vasta, kun sitä ei ole saatavilla. Olen jälleen kerran huomannut tämän tosiasian. Viisi vuotta opiskeluja tuntui välillä toivottoman puuduttavalta. Valmistuminen häämötti tulevaisuudessa, jos edes sielläkään ja jatkuvasti oli mielessä, josko jo olisi aika siirtyä työelämään.
Nyt paperit ovat taskussa ja työkokemustakin karttunut. Mikä on fiilis? Heräsin joulukuussa puolipilvisenä sunnuntaiaamuna ja huomasin ahdistuksen hiipineen salakavalasti pienen kohmelon mukana mieleen. En ole enää ikinä opiskelija! Ikinä ei tule enää ex-tempore tiistaipirskeitä ja taistelua lumisateessa keskiviikon aamuluennolle. Koskaan en enää siivoa kämppiksen kanssa vapun jäänteitä kolmea päivää. Ei enää henkevän kehittäviä neljän tunnin kahvipöytäkeskusteluja yliopiston kahvilassa. Ei enää sitä vapauttavaa tunnetta, kun tentti on mennyt kerrankin hyvin ja tiedät saaneesi vähintään tolpan… Ja mikä ironisinta, juuri silloin kun mieli hautoo tällaisia ajatuksia, yks opiskelukavereista soittaa toiselta puolen maailmaa ja valittaa samoja asioita.
Siis mitä nyt? Ensiksi on hommattava hyvä työpaikka isosta firmasta missä on hyvä rakentaa uraa. On saatava jotain omaa. Jos se ei ole talo, on asuntolainan korkoja kuitenkin seurattava. Auto on saatava ja laajakuva-TV. Pallogrilli on ehdoton välttämättömyys. Tyttö- tai poikaystävähän nyt oli siis jo oltava, sillä muuten on peli menetetty. Ja jos sellaista ei ole, tulee se löytää nopeasti ja pitää muuttaa yhteen ja ostaa beigejä huonekaluja.
Entä jos ei. Entä jos ei halua vielä ostaa mitään osamaksulla. Jos haluaa lähteä hetken mielijohteesta Marrakechin markkinoille, kun lennotkin sai niin halvalla. Entä jos viikonloppu Dublinissa tuntuu houkuttelevammalta, kuin ostaa uusi mikroaaltouuni. Entä jos haluaakin ostaa farmariauton sijasta avoauton.
Kukapa näitä tietää…. ja hulluksi tulee jos yrittää ajatella.
Matti
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Näyttää vähän siltä, että jollakin on kolmenkympin kriisi =)
-Karkki-
Kolmekymppiä siintää hamassa tulevaisuudessa. Tämänhetkisen kriisini syy on vain ja ainoastaa opiskelujen loppuminen (siis kunhan keksin jotain muuta).
Lähetä kommentti