HS on listannut uskomattomimpia jalkapallon loukkaantumisia. Sopinee hyvin jatkoksi aiempaan Jari "litti" Litmanen tekstiini. Suosikkini on ehdottomasti Santiago Canizaresin loukki. Mikäli kysesssä olisi suomalaisurheilija, epäilisin vahvasti, että isovarpaan kyljestä löytynyt lasinpala olisi ollut sitä kuuluisaa ruskeaa lasia...
http://blogit.hs.fi/pressikatsomo/nainkin-voi-kayda-omituisimmat-loukkaantumiset/
Monenlaista on sattunut myös Ameriikan mantereella. Baseball tarinat tuovat oman mausteensa. Erityisesti Kevin Mitchellin loukkaantuminen on voinut aiheuttaa valmentajalta pään taputuksia...
http://www.hsbaseballweb.com/weird_injuries.htm
tiistai 29. huhtikuuta 2008
maanantai 28. huhtikuuta 2008
sunnuntai 20. huhtikuuta 2008
Tohtori Olut ja iloiset pillerit
Jokaiselle (varsinkin Skandinaaville) tulee ulkomailla asuessa aina se ensimmäinen kerta, kun on turvauduttava paikallisen lääkärin apuun. Yleensähän Skandinaavit pitävät kaikkia Skandinaavian ulkopuolisia maita niin epäsiisteinä ja kehittymättöminä, että mieluummin vedetään Buranaa naamaan koko reissun ajan, kuin mentäisiin paikallisen lekurin pakeille.
Flunssani siirryttyä kurkusta kohti keuhkoja ja pomoni huomautettu ystävällisesti kotiin lähdön mahdollisuudesta äänettömänä, päätin turvautua Barcelonan lääkäripalveluihin. Onnekseni työantajani on hankkinut työntekijöille yksityisen sairausvakuutuksen, joten päätin käyttää tilanteen hyväkseni ja testata terveyskortin toimivuutta. Löydettyni läheltä kotiani lääkärin, jossa lupaavasti mainittiin kielivaihtoehtona "ingles" lähdin kohti uusia seikkailuja.
Kaikki sujui kuin rasvattuna. Vastaanottovirkailija puhui sujuvaa englantia ja ohjasi minut paikallisten mammojen perään jonottamaan. Jotain pienest kuumeilusta tai vain sairaasta huumorintajustani kertonee se, että koko odostusaika meni hihtellessä tohtorin nimelle, joka liippasi yhden kirjaimen päästä espanjan kielen sanaa Cerveza eli olut. Pian lääkäri huuteli minut sisään mammojen ihemetellessä itsekseen hihittelevää vaaleaa miestä ja vilkas espanjalainkielinen keskustelumme alkoi.
"Ingles?"
"No"
"No? + suomenkielinen kirosana"
"No, espanol?"
"No"
Tässä vaiheessa olin menettää toivoni, sillä uskoin vahvasti, että "una cerveza por favor" ja "patatas fritas" eivät riitä taudin kuvailuun. Sitten tulivat sanat, joiden en ikimaailmassa olsi uskoneet minu pelastavan. "Parlez Francais?".... "Qui... en peu..." Pelastus!
Ranskankielinen keskustelumme sujui leppoisasti sanoja etsien, mutta tärkeimmät saatiin hoidettua. Tunsin itseni todelliseksi kosmopoliitiksi, puhuessani ranskaa Barcelonassa espanjalaisen lääkärin vastaanotolla. Tohtori Olut himan takelteli myöskin ranskassaan, ja pillereiden mukaan hän puhui jatkuvasti pastilleista. Jotenkin olo keveni välittömästi. Lopulta tohtori Ohrapirtelö kirjoitti minulle virallisena reseptin jostain vihkosta repäismälleen ruutupaperille ja lähetti minut apteekkiin. Apteekista sain tohtorin määräämät "pastillit" sekä vaalenapunaista yskänlääkettä joka maistui ja näytti epäilyttävästi Muumi-limpparilta...
Kröhä lähti ja voin taas jatkaa iloista seikkailua Tohtori Oluen ja Barcelonan muiden suosikkihahmojen kanssa...
Flunssani siirryttyä kurkusta kohti keuhkoja ja pomoni huomautettu ystävällisesti kotiin lähdön mahdollisuudesta äänettömänä, päätin turvautua Barcelonan lääkäripalveluihin. Onnekseni työantajani on hankkinut työntekijöille yksityisen sairausvakuutuksen, joten päätin käyttää tilanteen hyväkseni ja testata terveyskortin toimivuutta. Löydettyni läheltä kotiani lääkärin, jossa lupaavasti mainittiin kielivaihtoehtona "ingles" lähdin kohti uusia seikkailuja.
Kaikki sujui kuin rasvattuna. Vastaanottovirkailija puhui sujuvaa englantia ja ohjasi minut paikallisten mammojen perään jonottamaan. Jotain pienest kuumeilusta tai vain sairaasta huumorintajustani kertonee se, että koko odostusaika meni hihtellessä tohtorin nimelle, joka liippasi yhden kirjaimen päästä espanjan kielen sanaa Cerveza eli olut. Pian lääkäri huuteli minut sisään mammojen ihemetellessä itsekseen hihittelevää vaaleaa miestä ja vilkas espanjalainkielinen keskustelumme alkoi.
"Ingles?"
"No"
"No? + suomenkielinen kirosana"
"No, espanol?"
"No"
Tässä vaiheessa olin menettää toivoni, sillä uskoin vahvasti, että "una cerveza por favor" ja "patatas fritas" eivät riitä taudin kuvailuun. Sitten tulivat sanat, joiden en ikimaailmassa olsi uskoneet minu pelastavan. "Parlez Francais?".... "Qui... en peu..." Pelastus!
Ranskankielinen keskustelumme sujui leppoisasti sanoja etsien, mutta tärkeimmät saatiin hoidettua. Tunsin itseni todelliseksi kosmopoliitiksi, puhuessani ranskaa Barcelonassa espanjalaisen lääkärin vastaanotolla. Tohtori Olut himan takelteli myöskin ranskassaan, ja pillereiden mukaan hän puhui jatkuvasti pastilleista. Jotenkin olo keveni välittömästi. Lopulta tohtori Ohrapirtelö kirjoitti minulle virallisena reseptin jostain vihkosta repäismälleen ruutupaperille ja lähetti minut apteekkiin. Apteekista sain tohtorin määräämät "pastillit" sekä vaalenapunaista yskänlääkettä joka maistui ja näytti epäilyttävästi Muumi-limpparilta...
Kröhä lähti ja voin taas jatkaa iloista seikkailua Tohtori Oluen ja Barcelonan muiden suosikkihahmojen kanssa...
tiistai 15. huhtikuuta 2008
The Land of Sad Songs
Finnish singer and songwriter J. Karjalainen was not only a man to whom never happened anything, but he was also a man who put the cat on the table as we say in Finland. In the 1990´s he made a song called “Sinulle suomalainen melankolia” (For you Finnish person, melancholy). And this is not the only example of our depressive music that just makes you want to poor a can of gasoline on you and start smoking. Finnish music is full of stories about drunken fathers, lost friends, death, alcoholism and suicides.
I have known this for a while, but I really started thinking about it again a while ago, since for some reason I have been listening lots of Finnish music on my way to work. I mean most of our internationally succesfull artists and bands like HIM, Apocalyptica or Nightwish are quite dark, but even the songs in Finnish have kind of the same dark idea. Or what do you non Finns think about songs as following?
The land of sad songs (Murheellisten laulujen maa)
A boy was born to this cold dark land. He grew up to be like his dad and drank because a cold summer made his fields die and then after he started drinking, he thought it would be a good idea to throw his family to the cold snow during winter…
Mom hoped his son would be a minister (Äiti pojastaan pappia toivoi)
Mom hoped his son would be a minister, but the boy just wanted to be drunk. Still the mom made him Baltic herring for breakfast…. How sweet is that?
Hey you elfs, JUMP! (Hei tonttu-ukot hyppikää)
Not an earlier version of the famous Van Halen song, but a very traditional Finnish Christmas carol that has a nice positive touch. It starts by saying how the elfs should be having fun, because it is a party time (Christmas). Until the point when the elfs apparently realize that they are Finnish and in the middle of all the partying and jumping the lyrics go “life only lasts a while and even that is dark and depressing” (Hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä). Such a slap in the face when you are just starting to get to the happy Christmas feeling….
Carefully now (Varovasti nyt)
Song that starts in a nice slowly way and just seems like a perfect song for the Finnish nightless night until it gets to the point where the singer sings that he is standing on the and “look mom I am not holding up…”
These are just a few examples, since there is plenty of this material in the Finnish music history. But after all, what can you expect from a country who´s national anthem is an old German drinking song…
ps. Sorry for the song name translations. Not from the Finnish-English guidebook I think...
I have known this for a while, but I really started thinking about it again a while ago, since for some reason I have been listening lots of Finnish music on my way to work. I mean most of our internationally succesfull artists and bands like HIM, Apocalyptica or Nightwish are quite dark, but even the songs in Finnish have kind of the same dark idea. Or what do you non Finns think about songs as following?
The land of sad songs (Murheellisten laulujen maa)
A boy was born to this cold dark land. He grew up to be like his dad and drank because a cold summer made his fields die and then after he started drinking, he thought it would be a good idea to throw his family to the cold snow during winter…
Mom hoped his son would be a minister (Äiti pojastaan pappia toivoi)
Mom hoped his son would be a minister, but the boy just wanted to be drunk. Still the mom made him Baltic herring for breakfast…. How sweet is that?
Hey you elfs, JUMP! (Hei tonttu-ukot hyppikää)
Not an earlier version of the famous Van Halen song, but a very traditional Finnish Christmas carol that has a nice positive touch. It starts by saying how the elfs should be having fun, because it is a party time (Christmas). Until the point when the elfs apparently realize that they are Finnish and in the middle of all the partying and jumping the lyrics go “life only lasts a while and even that is dark and depressing” (Hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä). Such a slap in the face when you are just starting to get to the happy Christmas feeling….
Carefully now (Varovasti nyt)
Song that starts in a nice slowly way and just seems like a perfect song for the Finnish nightless night until it gets to the point where the singer sings that he is standing on the and “look mom I am not holding up…”
These are just a few examples, since there is plenty of this material in the Finnish music history. But after all, what can you expect from a country who´s national anthem is an old German drinking song…
ps. Sorry for the song name translations. Not from the Finnish-English guidebook I think...
Maailmankansalainen
Yhtenäisellä euroopalla on vastustajansa. Joidenkin mielestä yhteinen raha ja unohtuvat valtioiden rajat syövät kansallisia identiteettejä ja johtavat pienten maiden ja kielten kuolemaan. Asialla on varmasti kaksi puolta, mutta ympäri eurooppaa seikkaillessa, myös yhdentymisen hyvät puolet tulevat yllättävän usein esiin.
Ensimmäisenä hyötynä on usein tietenkin raha. Miten helppoa on matkustaa ympäriinsä ja pelata samalla rahayksiköllä. Euroon on jo niin tottnutu, että mennessä englantiin, ruotsiin tai vaikkapa euroopan ulkopuolelle on ainakin allekirjoittaneelta muutamaan kertaan unohtunut rahan vaihto kokonaan. Vaikkakin Ruotsiin mentäessä mielestäni kyseise operaation saa toivottavasti unohtaa mahdollisimman pian.
Toisena mieleen tulee työnteon helppous. Muutettuani Espanjaan, kiertelin yhden päivän virastoja ja pankkeja ja sen jälkeen homma oli selvä. Oli Espanjan eläkekassat, sairausvakuutukset ja verokortit. Ottaen vielä huomioon, että tuo sama päivä kuluu paikallisilla samoissa askareissa, eli kyseessä ei ole maan vaihdosta, vaan paikallisesta kulttuurista johtuva koko päivän pakollinen virastojen kaupunkikierros, voidaan puhua espanjalaisittain tehokkaasta toiminnasta. Mainittakoon samalla, että virastokierros Espanjassa tai Ranskassa, on myös osoitus siitä, että paikalliskulttuurit eivät ainakaan vielä ole kuolemassa sukupuuttoon, kuten ensimmäisessä kappaleessa pelkäsin.
Viimeisinpänä tulee mieleen matkustelu. Tässä tarkoitan nimenomaan lentämistä. Myönnän, että johtuen siitä, että Lontoossa yritettii räjäyttää muutama jetti hiusgeelillä ja huulirasvallla, turvatarkastukset ovat nykyään oma lukunsa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että muuten lentäminen on nykyään entistä helpompaa. Eurooppa on täynnä lentoyhtiöitä, joiden alkuperämaita tuksin tiedän ja EU-maan passia heiluttelemalla pääsee tarkastuksista läpi heittämällä.
Siis kuka voi väittää, että Euroopan yhdentymisestä ei olisi hyötyä? Maaseutua ei voi toki tuoda ja joissain tapauksissa tervan käyttökin voisi olla sallittua, mutta useimmiten asiat sujuvat nykyisellään aika sutjakasti, oli sitä sitten Ranskassa, Englannissa, Espanjassa tai koti-Suomessa. Ja loppujen lopuksi ranskalaiset tulevat syömään aina patonkia, englantilaiset kuvittelevat vielä ensi vuosituhannellakin olevansa maailman valtiaita, tanskalaiset juovat ensi kesänäkin paljon olutta ja kukaan ei pidä saksalaisista.
Ensimmäisenä hyötynä on usein tietenkin raha. Miten helppoa on matkustaa ympäriinsä ja pelata samalla rahayksiköllä. Euroon on jo niin tottnutu, että mennessä englantiin, ruotsiin tai vaikkapa euroopan ulkopuolelle on ainakin allekirjoittaneelta muutamaan kertaan unohtunut rahan vaihto kokonaan. Vaikkakin Ruotsiin mentäessä mielestäni kyseise operaation saa toivottavasti unohtaa mahdollisimman pian.
Toisena mieleen tulee työnteon helppous. Muutettuani Espanjaan, kiertelin yhden päivän virastoja ja pankkeja ja sen jälkeen homma oli selvä. Oli Espanjan eläkekassat, sairausvakuutukset ja verokortit. Ottaen vielä huomioon, että tuo sama päivä kuluu paikallisilla samoissa askareissa, eli kyseessä ei ole maan vaihdosta, vaan paikallisesta kulttuurista johtuva koko päivän pakollinen virastojen kaupunkikierros, voidaan puhua espanjalaisittain tehokkaasta toiminnasta. Mainittakoon samalla, että virastokierros Espanjassa tai Ranskassa, on myös osoitus siitä, että paikalliskulttuurit eivät ainakaan vielä ole kuolemassa sukupuuttoon, kuten ensimmäisessä kappaleessa pelkäsin.
Viimeisinpänä tulee mieleen matkustelu. Tässä tarkoitan nimenomaan lentämistä. Myönnän, että johtuen siitä, että Lontoossa yritettii räjäyttää muutama jetti hiusgeelillä ja huulirasvallla, turvatarkastukset ovat nykyään oma lukunsa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että muuten lentäminen on nykyään entistä helpompaa. Eurooppa on täynnä lentoyhtiöitä, joiden alkuperämaita tuksin tiedän ja EU-maan passia heiluttelemalla pääsee tarkastuksista läpi heittämällä.
Siis kuka voi väittää, että Euroopan yhdentymisestä ei olisi hyötyä? Maaseutua ei voi toki tuoda ja joissain tapauksissa tervan käyttökin voisi olla sallittua, mutta useimmiten asiat sujuvat nykyisellään aika sutjakasti, oli sitä sitten Ranskassa, Englannissa, Espanjassa tai koti-Suomessa. Ja loppujen lopuksi ranskalaiset tulevat syömään aina patonkia, englantilaiset kuvittelevat vielä ensi vuosituhannellakin olevansa maailman valtiaita, tanskalaiset juovat ensi kesänäkin paljon olutta ja kukaan ei pidä saksalaisista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
