Maailmankansalainen

Yhtenäisellä euroopalla on vastustajansa. Joidenkin mielestä yhteinen raha ja unohtuvat valtioiden rajat syövät kansallisia identiteettejä ja johtavat pienten maiden ja kielten kuolemaan. Asialla on varmasti kaksi puolta, mutta ympäri eurooppaa seikkaillessa, myös yhdentymisen hyvät puolet tulevat yllättävän usein esiin.

Ensimmäisenä hyötynä on usein tietenkin raha. Miten helppoa on matkustaa ympäriinsä ja pelata samalla rahayksiköllä. Euroon on jo niin tottnutu, että mennessä englantiin, ruotsiin tai vaikkapa euroopan ulkopuolelle on ainakin allekirjoittaneelta muutamaan kertaan unohtunut rahan vaihto kokonaan. Vaikkakin Ruotsiin mentäessä mielestäni kyseise operaation saa toivottavasti unohtaa mahdollisimman pian.

Toisena mieleen tulee työnteon helppous. Muutettuani Espanjaan, kiertelin yhden päivän virastoja ja pankkeja ja sen jälkeen homma oli selvä. Oli Espanjan eläkekassat, sairausvakuutukset ja verokortit. Ottaen vielä huomioon, että tuo sama päivä kuluu paikallisilla samoissa askareissa, eli kyseessä ei ole maan vaihdosta, vaan paikallisesta kulttuurista johtuva koko päivän pakollinen virastojen kaupunkikierros, voidaan puhua espanjalaisittain tehokkaasta toiminnasta. Mainittakoon samalla, että virastokierros Espanjassa tai Ranskassa, on myös osoitus siitä, että paikalliskulttuurit eivät ainakaan vielä ole kuolemassa sukupuuttoon, kuten ensimmäisessä kappaleessa pelkäsin.

Viimeisinpänä tulee mieleen matkustelu. Tässä tarkoitan nimenomaan lentämistä. Myönnän, että johtuen siitä, että Lontoossa yritettii räjäyttää muutama jetti hiusgeelillä ja huulirasvallla, turvatarkastukset ovat nykyään oma lukunsa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että muuten lentäminen on nykyään entistä helpompaa. Eurooppa on täynnä lentoyhtiöitä, joiden alkuperämaita tuksin tiedän ja EU-maan passia heiluttelemalla pääsee tarkastuksista läpi heittämällä.

Siis kuka voi väittää, että Euroopan yhdentymisestä ei olisi hyötyä? Maaseutua ei voi toki tuoda ja joissain tapauksissa tervan käyttökin voisi olla sallittua, mutta useimmiten asiat sujuvat nykyisellään aika sutjakasti, oli sitä sitten Ranskassa, Englannissa, Espanjassa tai koti-Suomessa. Ja loppujen lopuksi ranskalaiset tulevat syömään aina patonkia, englantilaiset kuvittelevat vielä ensi vuosituhannellakin olevansa maailman valtiaita, tanskalaiset juovat ensi kesänäkin paljon olutta ja kukaan ei pidä saksalaisista.