Hiljaisuus

"Oma maa mansikka, muu maa mustikka" sanoo vanha suomalainen sananlasku. Pitää paikkansa. Jos on elänyt yli 20-vuotta elämästään yhdessä maassa, on siinä oltava jotain eirtyistä. Perhe, ystävät, tutut paikat ja vanhat muistot ovat tärkeitä kenelle tahansa. Suomessa on aina jotain erityislaatuista... ainakin suomalaiselle. Ehkä se on nostalgiaa, ehkä se johtuu siitä, että Euroopan yhdentymisestä huolimatta jotkut asiat eivät vain muutu. Yksi asia, joka on jotenkin täyttänyt ajatukseni näin päivinä on Suomen hiljaisuus.

Hiljaisuus hyökkää silmille välittömästi. Helsinki-Vantaa on varmasti maailman hiljaisin suurehko lentokenttä puhumattakaan suomalaisista junista, busseista tai muista paikoista, mihin joukko toisillleen tuntemattomia suomalaisia pakkautuu. Ei ihme, että parasta ruotsiani ovat junien asemakuulutukset, sillä ne ovat todellakin ainoaa puhetta, jota junamatkalla kuulee. Ja miettikääpä joskus miten ravintolavaunut täyttyvät... ne ovat täynnä ihmisiä, joille ei ole löytynyt omaa kahta vapaata penkkiä, vaan ovat joutuneet istumaan tuntemattoman ihmisen viereen.

Hiljaisuus on kuitenkin myös hyve. Sanotaan, että hyvä ystävän tunnistaa siitä, että kun on yhdessä ei tarvitse edes sanoa paljoa. Tämä pitää useamman kuin yhden suomalaisen kaverin kanssa paikkansa. Voi vain istua ja nautiskella suomalaisesta kesästä, eikä se vaadi esitelmiä eikä ainaista small talkia.

Totuus on myös se, että harvan maan pääkaupunki on varmasti heinäkuun alussa turisteille niin väljä ja viihtyisä kuin Helsinki. Juttelin muutama päivä Helsingin keskustassa himan eksyneen brittiperheen kanssa ja he ihmettelivät suuresti katujen tyhjyyttä ja väljyyttä. Yritin tiivistää suomalaisen kesämokkikulttuurin 5 minuuttiin ja varmaan he osan ymmärsivätkin. Parasta on se, että kaikki toimii kuitenkin täydellä teholla. Pankit ovat auki, kaupoissa on alet ja mitä tahansa tarvitset, se löytyyy hetkessä. Ihmisiä vain on kolmannes normaalista...

Täytyy myöntää, että kesä on ollut sateinen. Suomen kesässä on kuitenkin jotain, mitä pienet kuurotkaan eivät pilaa. Toki kuten kaikessa, myös Suomen kesässä on omat hyvät ja huonot puolensa. Vaikka mansikka-aika onkin ollut tänä kesänä minulle kovin lyhyt, henkilökohtaisesti pidän onneksi myös mustikoista...