Oo-o Las Palmas

Aluksi haluan korostaa, että tämä teksti ei kerro mistään tietystä Las Palmasista, eikä siinä esitettyjä faktoja voi liittää mihinkään yksittäiseen Las Palmasiin. Korostan vielä, että tätä kirjoitettaessa yksikään Las Palmas ei loukkaantunut...

Suurin osa suomalaisistakin on varmaan joskus käynyt Kanarian saarilla, Mallorcalla tai muussa vastaavassa persoonallisuutensa menettäneessä rantalomakohteessa. Käytän mielelläni näistä kohteista yleisnimitystä Las Palmas. Tämä myös siksi, että kumpikaan blogini lukijoista jättäisi lähtemättä juuri varaamalleen matkalle paikkaan, josta tänään palasin Barcelonaan eli Costa B... siis Las Palmasiin...

Las Palmasit tunnetaan upeista hiekkarannoista, hienoista hotelleista, mahtavista bileistä ja ainaisesta auringonpaisteesta. Las Palmasit ovat paikkoja, missä huolet ja murheet unohtuvat yhtä nopeasti kuin matkabudjetin rajallisuus ja yleinen kohtuus kaikessa syömiseen ja erityisesti juomiseen liittyvässä.

Las Palmaseissa on kuitenkin muutamia piirteitä, joihin törmäsin viime päivien aikana ja jotka olin jopa osittain sulkenut pois ahtaasta mielestäni. Ensinnäkin; missä ovat kaikki mukavat vanhukset Las Palmaseista? Tarkoitan sellaisia mukavia pappoja ja mummoja, jotka nautiskelevat lämpimästä ja katselevat hymyillen nuorten touhuja. Minä nimittäin törmäsin vain kiukkuisiin saksalaisvanhuksiin, jotka valitisvat Paella-kulhosta meren eväät jättäen minulle pelkän riisin ja heittivät rannalla hiekat pyyhkeeni päälle. Yhdelle mummolle pidin jopa ovea auki pidemmän aikaa ja sain kiitokseksi arjalaista murinaa...

Toiseksi; ranskalaiset, nuo rakastamamme tupakoitsevat kulinaristit! Ooh-la-la et mon dieu! Muutaman ranskalaisnaisen kolonna sai koko hotellin aamupalaravintolan raivon partaalle. Yksi rynni kyynäspäätaktiikalla ohi ja yli kaikkien jonojen, toisen kääriessä nakkeja ja pekonia voileipineen käsilaukkuun evääksi. Jos joku vielä tulee minulle kertomaan ranskalaisten hienostuneista ruokailutavoista, niin quel dommage! Vastaan heille kelpaavan raa'at nakit, pekoni ja automaattikahvi jopa niin hyvin, että muulle Euroopalle ei riitä.

Kolmanneksi; ah, tuo luojan suosikkikansa ja maailmanmahti ainakin omasta mielestään. Kansa, joka luulee maan olevan edelleen olevan pannukakku ja päättyvän toisella laidalla Englannin kanaaliin ja toisella Irlantiin. Ajatelkaapa tätä! Keskiluokkainen humalainen britti matkustaa Espanjaan asuakseen hotellissa, mistä varmasti saa englanninkielistä palvelua ja missä näkyy Sky Sports. Päivät hän makaa rannalla palaen täysin punaiseksi (ja uskokaa tai älkää tuo puna ei ikinä muutu rusketukseksi!) ja illalla hän menee ostamaan kaupasta englantilaista olutta, jatkaa matkaansa syömään englantilaista ruokaa ja illalla istahtaa englantilaiseen pubiin katsomaan Valioliigaa. Viva Espanja! Ja kaikken hauskinta tässä on se, että briti todella ostavat Las Palmaseista paitoja, joihin on painettu Union Jack! Ajatus on yhtä absurdi, kuin Oululaisella paperitehtaalla, joka tuo sellua Argentiinasta, tekee siitä paperia ja myy sen Argentiinaan. Noh, tyhmähän ei ole se joka myy, vaan se joka ostaa...

Jotta Las Palmaseiden maine ei täysin menisi lokaan, on nostettava asiaan yksi asia. Ne kaksi yötä ja kolme päivää, mitkä omassa Las Palmasissani vietin, olivat todella rentouttavia. Pienen kävelyn jälkeen löytyi jopa hiljainen hieno ranta missä loikoilla ja humalaisetn brittien keskellä allekirjoittanutkin voi hetken tuntea itsensä intellektuelliksi kulttuuripersoonaksi. Toisaalta voin myös kertoa, että kahden yön ja kolmen päivän jälkeen tiedän, että hetkeäkään kauempaa en olisi siellä viihtynyt...