Tämänkertainen historiankatsauksemme on vienyt meidät muinaiseen Saksaan byrokratian alkulähteille. Matkustamme aina vuoteen 2008, jolloin nykyaikaiset nettipalvelut, suojaukset ja joustava valtionhallinoon toiminta ei ollut vielä juurtunut Germaaniin maaperään. Aikaan, jolloin leimat olivat kultaa, huono palvelu enemmän sääntö kuin poikkeus ja jolloin paperia ja painomustetta ei säästelty.
Muinaisessa 2008 vuoden Berliinissä oli tarjooa leipää ja sirkushuveja. Viini virtasi, laulu raikasi ja nykyajan tietoliikennehapatus oli vain keksijöiden päiväuni. Berliiniin vaeltaneet uudet asukkaat vaelsivat satojen metrien jonossa rekisteröitymään omalle oikeustalolleen, jotka alkukielessä tunneettiin nimellä Ratthaus. Ihmiset jonottivat ja jonottivat, söivät, jonottivat, nukkuivat, jonottivat, joivat ja taas jonottivat. Kahdessa kerroksessa istui yrmeän näköisiöä keski-ikäisiä naisia, jotka olivat valmiita poistamaan pelokkailta muukalaisilta viimeisimmätkin itseluottamuksen rippeet kauniilla saksankielisillä lausahduksillaan. Papereita kirjoitettiin käsin, verokortissa oli 100 riviä taulukoita ja leimasimet paukkuivat kuin viimeistä päivää. Paperia jossa ei ollut leimaa kutsuttiin vessapaperiksi.
Näinä ammoisina aikoina ei oltu joustavia eikä tehokkaita. Anteeksi ei pyydelty eikä annettu. Jos muutit kaupunginosasta toiseen, oli edessäsi samanlainen rumba. Asuntoa hakiessasi sinulta kysytiin työsopimus, syntymätodistus (voihan olla ettet ole olemassa), elossaolo todistus (sama syy), kengännumero, äidin tyttönimi ja lisa siskonkumminkaiman työpaikoista vuodesta 1973 alkaen. Byrokratia oli sitä oikeaa byrokratiaa karuimmillaan ja kauneimmillaan… oi niitä aikoja…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti