Tämänkertainen historiankatsauksemme on vienyt meidät muinaiseen Saksaan byrokratian alkulähteille. Matkustamme aina vuoteen 2008, jolloin nykyaikaiset nettipalvelut, suojaukset ja joustava valtionhallinoon toiminta ei ollut vielä juurtunut Germaaniin maaperään. Aikaan, jolloin leimat olivat kultaa, huono palvelu enemmän sääntö kuin poikkeus ja jolloin paperia ja painomustetta ei säästelty.
torstai 31. heinäkuuta 2008
Byrokratian alkulähteillä
torstai 10. heinäkuuta 2008
Hiljaisuus
"Oma maa mansikka, muu maa mustikka" sanoo vanha suomalainen sananlasku. Pitää paikkansa. Jos on elänyt yli 20-vuotta elämästään yhdessä maassa, on siinä oltava jotain eirtyistä. Perhe, ystävät, tutut paikat ja vanhat muistot ovat tärkeitä kenelle tahansa. Suomessa on aina jotain erityislaatuista... ainakin suomalaiselle. Ehkä se on nostalgiaa, ehkä se johtuu siitä, että Euroopan yhdentymisestä huolimatta jotkut asiat eivät vain muutu. Yksi asia, joka on jotenkin täyttänyt ajatukseni näin päivinä on Suomen hiljaisuus.
Hiljaisuus hyökkää silmille välittömästi. Helsinki-Vantaa on varmasti maailman hiljaisin suurehko lentokenttä puhumattakaan suomalaisista junista, busseista tai muista paikoista, mihin joukko toisillleen tuntemattomia suomalaisia pakkautuu. Ei ihme, että parasta ruotsiani ovat junien asemakuulutukset, sillä ne ovat todellakin ainoaa puhetta, jota junamatkalla kuulee. Ja miettikääpä joskus miten ravintolavaunut täyttyvät... ne ovat täynnä ihmisiä, joille ei ole löytynyt omaa kahta vapaata penkkiä, vaan ovat joutuneet istumaan tuntemattoman ihmisen viereen.
Hiljaisuus on kuitenkin myös hyve. Sanotaan, että hyvä ystävän tunnistaa siitä, että kun on yhdessä ei tarvitse edes sanoa paljoa. Tämä pitää useamman kuin yhden suomalaisen kaverin kanssa paikkansa. Voi vain istua ja nautiskella suomalaisesta kesästä, eikä se vaadi esitelmiä eikä ainaista small talkia.
Totuus on myös se, että harvan maan pääkaupunki on varmasti heinäkuun alussa turisteille niin väljä ja viihtyisä kuin Helsinki. Juttelin muutama päivä Helsingin keskustassa himan eksyneen brittiperheen kanssa ja he ihmettelivät suuresti katujen tyhjyyttä ja väljyyttä. Yritin tiivistää suomalaisen kesämokkikulttuurin 5 minuuttiin ja varmaan he osan ymmärsivätkin. Parasta on se, että kaikki toimii kuitenkin täydellä teholla. Pankit ovat auki, kaupoissa on alet ja mitä tahansa tarvitset, se löytyyy hetkessä. Ihmisiä vain on kolmannes normaalista...
Täytyy myöntää, että kesä on ollut sateinen. Suomen kesässä on kuitenkin jotain, mitä pienet kuurotkaan eivät pilaa. Toki kuten kaikessa, myös Suomen kesässä on omat hyvät ja huonot puolensa. Vaikka mansikka-aika onkin ollut tänä kesänä minulle kovin lyhyt, henkilökohtaisesti pidän onneksi myös mustikoista...
Hiljaisuus hyökkää silmille välittömästi. Helsinki-Vantaa on varmasti maailman hiljaisin suurehko lentokenttä puhumattakaan suomalaisista junista, busseista tai muista paikoista, mihin joukko toisillleen tuntemattomia suomalaisia pakkautuu. Ei ihme, että parasta ruotsiani ovat junien asemakuulutukset, sillä ne ovat todellakin ainoaa puhetta, jota junamatkalla kuulee. Ja miettikääpä joskus miten ravintolavaunut täyttyvät... ne ovat täynnä ihmisiä, joille ei ole löytynyt omaa kahta vapaata penkkiä, vaan ovat joutuneet istumaan tuntemattoman ihmisen viereen.
Hiljaisuus on kuitenkin myös hyve. Sanotaan, että hyvä ystävän tunnistaa siitä, että kun on yhdessä ei tarvitse edes sanoa paljoa. Tämä pitää useamman kuin yhden suomalaisen kaverin kanssa paikkansa. Voi vain istua ja nautiskella suomalaisesta kesästä, eikä se vaadi esitelmiä eikä ainaista small talkia.
Totuus on myös se, että harvan maan pääkaupunki on varmasti heinäkuun alussa turisteille niin väljä ja viihtyisä kuin Helsinki. Juttelin muutama päivä Helsingin keskustassa himan eksyneen brittiperheen kanssa ja he ihmettelivät suuresti katujen tyhjyyttä ja väljyyttä. Yritin tiivistää suomalaisen kesämokkikulttuurin 5 minuuttiin ja varmaan he osan ymmärsivätkin. Parasta on se, että kaikki toimii kuitenkin täydellä teholla. Pankit ovat auki, kaupoissa on alet ja mitä tahansa tarvitset, se löytyyy hetkessä. Ihmisiä vain on kolmannes normaalista...
Täytyy myöntää, että kesä on ollut sateinen. Suomen kesässä on kuitenkin jotain, mitä pienet kuurotkaan eivät pilaa. Toki kuten kaikessa, myös Suomen kesässä on omat hyvät ja huonot puolensa. Vaikka mansikka-aika onkin ollut tänä kesänä minulle kovin lyhyt, henkilökohtaisesti pidän onneksi myös mustikoista...
keskiviikko 25. kesäkuuta 2008
Berliinin muuri
Berliinin muuri erotti Länsi-Berliinin Itä-Berliinistä ja sitä ympäröivästä DDR:stä vuosina 1961-1989. Se oli osa DDR:n rajajärjestelmää. Muurin tarkoituksena oli estää itäblokin kansalaisia karkaamasta länteen. Muuri murtui vuonna 1989, mutta yleisen mielipiteen mukaan, muuri on murtumisen sijaan siirtynyt ihmisten mieliin...
Perjantai 20.6.2008: Turkki kaataa jalkapallon EM-kisoissa sensaatiomaisesti Kroatian ja etenee välieriin Saksaa vastaan. Kymmenettuhannet Berliinin turkkilaiset riehaantuvat. Torvet soivat ja punaiset liput lehuvat.
Tänään 25.6.08 Berliini on täysin sekaisin. Saksalaiset heiluttavat maansa lippua vapautuneemmin kuin 65 vuoteen. Autot on koristeltu joko Saksan tai turkin lipuilla. Peliin on aikaa nyt 35 minuuttia. Liikenne hiljenee, tlevisiot aukeavat, 300.000 ihmistä ahtautuu Brandenburgin portin aukiolle jättimäisen screenin eteen. Kyseessä ei ole vain Ballack vastaan Recber, ei itä vastaan länsi, ei kebab vastaan brattwürst, eikä yrttitee vastaan Warsteiner... tänään Berliini on ensimmäistä kertaa lähes 20 vuoteen jälleen jakautunut kahtia...
Berliinissä 25.6.08, kädessä kebab ja warsteiner
Matti
Perjantai 20.6.2008: Turkki kaataa jalkapallon EM-kisoissa sensaatiomaisesti Kroatian ja etenee välieriin Saksaa vastaan. Kymmenettuhannet Berliinin turkkilaiset riehaantuvat. Torvet soivat ja punaiset liput lehuvat.
Tänään 25.6.08 Berliini on täysin sekaisin. Saksalaiset heiluttavat maansa lippua vapautuneemmin kuin 65 vuoteen. Autot on koristeltu joko Saksan tai turkin lipuilla. Peliin on aikaa nyt 35 minuuttia. Liikenne hiljenee, tlevisiot aukeavat, 300.000 ihmistä ahtautuu Brandenburgin portin aukiolle jättimäisen screenin eteen. Kyseessä ei ole vain Ballack vastaan Recber, ei itä vastaan länsi, ei kebab vastaan brattwürst, eikä yrttitee vastaan Warsteiner... tänään Berliini on ensimmäistä kertaa lähes 20 vuoteen jälleen jakautunut kahtia...
Berliinissä 25.6.08, kädessä kebab ja warsteiner
Matti
Sweet dreams...
Sleeping is art! If this is true, like I believe, I am quite an artist. I have been sleeping with great success in various airports, a few trainstations, toilets, many different floor surfaces and have also fallen asleep in an aeroplane in the middle of takeoff (I am not joking. It has happened twice!!). However, last friday I spend my night in Luton airport in London and since I had been sleeping enough already, I had time to observe the best ways of sleeping in airports. I came up with 3 main categories which i put in order and found pros and cons... (sometimes I feel my life is very very meaningless...so enjoy it)
Since I like sleeping on the floor anyway, this is by far the nicest way to sleep in airport. Offers you various different sleeping positions in various parts of the airport.
+ it is just confortable and you can just slide into a sleeping bag if you want+ its great way to spend time to decide how to make a pillow
+ you can freely choose your place, which gives you the option to meet new people
- floors tend to be freezing- you always end up sleeping in front of a store etc. that opens at 4 in the morning and you feel like a homeless person, when someone kicks you awake- its so confortable, that it might feel too confortable and end up missing your flight...
This luxury way of airport sleeping lost its posh touch, when the engineers decided it would be a good idea to put handles on the benches. Before that this was easily the best way of sleeping.
+ you do not have to lie on the floor+ benches are usually nice and soft enough
- the handles make you sleep in 2 or 3 seats in a position that you did not think was possible for the human body until you actually lie on it
- stares of the angry people in the morning when you wake up because they wanted to take just the seat where you are sleeping (happens mainly in Germany and Finland)- every part of your body feels like you have been run over by a tank and then put into a box designed for a trumpet.
+ only your imagination is the limit... bag as a pillow, legs on the bench... left leg on the bag, right on the bench, head on the floor...
+ keeps your brain at full work
- its not nice to fall on your ass between the bag and bench in the middle of your dreams
- some part of your body WILL hurt a lot in the morning
- staring people
Of course these are just a small part of the variety of the airport sleeping world. Rest of them I will include in my doctoral thesis...Sweet dreams!
tiistai 24. kesäkuuta 2008
Olutpuutarhoja ja verisiä varpaita
Tänä vuonna EM-kisat ovat helppoa pikkupurtavaa. Tämän tietävät minun lisäkseni kaikki Englantia perinteisesti jalkapallon arvokisoissa kannattavat. Arvokisojen alussa voisi aina kuvitella, että Charles Dickens on kirjoittanut teoksensa "Great Expectations" ajasta, jolloin Englanti pyörittelee harjoitusotteluissa huippumaita mennen tullen. Beckham keskittää, Gerrard tulittaa ja Rooney pussittaa. Loppujen lopuksi tulos on kuitenkin sama, kuin allekirjoittaneella em. kirjaa lukiessaan... "it was not as good as I expected". Sydänkohtaustilastot paukkuvat saarivaltiossa ja jostain onnettomasta britistä leivotaan syntipukkia...
Tänä vuonna kaikki on toisin. Kaikki Englannin kannattajat saavat nauttia kisoista täysin rinnoin. Ei paineita, ei suuria pettymyksiä eikä muita toiveita, kuin että Italia ei voita. Tämän vuoksi minulle olikin yllätys, miten vähän kisat saarivaltiossa ihmisiä kiinnostavat. Muutama baari mainostaa kovasti otteluita ja on muodostunut tavaksi ilmoittaa baarin ovessa, ketä siellä kannatetaan. "We support Sweden.." - kyltti on omiaan ajamaan ainakin suomalaisturistin toiselle puolen Lontoota. Tosin, Daily Mailin urheilisivuilta löytyi jo kisojen lohkovaiheessa brittitoimittajan kirjoittama loistava kolumni siitä, miksi on hyvä että Englantia ei kisoista löydy. Siinä nostettiin esille sekä ensimmäisessä kappaleessa mainitsemiani seikkoja sekä muutamia pelin tasoon meneviä kommentteja, joihin en tässä sen enempää Englannin kannattajana mene...
Englannin jälkeen saapuminen Berliiniin olikin kuin tulo Vehmasjären marttojen kevätpäiviltä Rion karnevaaleihin. Torvet soivat, liput heiluvat ja jokaisen Kebab-kioskin eteen on rakennettu ulkoilmakatsomo, josta Saksan ja erityisesti Turkin otteita voi seurata, halusi sitä tai ei. Suosikkini ovat sekä Englannissa sekä Saksassa pelien katsomiseen valjastetut olutravintoloiden terassit. Niitä kutsutaan nimellä "Beer Garden" tai "Bier Garten" maasta riippuen. Suomeksi siis "Olutpuutarha", joka sinällään kuulostaa jo melko hupaisalta.
Olutpuutarhoissa tunnelma on kohollaan ja olut virtaa. Puutarhamiljöötä saattaa vahvistaa esim. tekokukat, tekopensaat tai muoviset palmut... kotoisaa. Olutpuutarhoissa tunnelma on niin valtaisa, että jopa futisloukkaantumisilta on vaikea välttyä. Sääliksi kävi sitä yhtäkin suomalaisturistia, joka eläytyi Hollanti-Venäjä -taiston tunnelmaan niin täysin, että potkaisi jalkansa verille olutpuutarhan taistelun tuoksinassa.... erikoinen kaveri...
Tänä vuonna kaikki on toisin. Kaikki Englannin kannattajat saavat nauttia kisoista täysin rinnoin. Ei paineita, ei suuria pettymyksiä eikä muita toiveita, kuin että Italia ei voita. Tämän vuoksi minulle olikin yllätys, miten vähän kisat saarivaltiossa ihmisiä kiinnostavat. Muutama baari mainostaa kovasti otteluita ja on muodostunut tavaksi ilmoittaa baarin ovessa, ketä siellä kannatetaan. "We support Sweden.." - kyltti on omiaan ajamaan ainakin suomalaisturistin toiselle puolen Lontoota. Tosin, Daily Mailin urheilisivuilta löytyi jo kisojen lohkovaiheessa brittitoimittajan kirjoittama loistava kolumni siitä, miksi on hyvä että Englantia ei kisoista löydy. Siinä nostettiin esille sekä ensimmäisessä kappaleessa mainitsemiani seikkoja sekä muutamia pelin tasoon meneviä kommentteja, joihin en tässä sen enempää Englannin kannattajana mene...
Englannin jälkeen saapuminen Berliiniin olikin kuin tulo Vehmasjären marttojen kevätpäiviltä Rion karnevaaleihin. Torvet soivat, liput heiluvat ja jokaisen Kebab-kioskin eteen on rakennettu ulkoilmakatsomo, josta Saksan ja erityisesti Turkin otteita voi seurata, halusi sitä tai ei. Suosikkini ovat sekä Englannissa sekä Saksassa pelien katsomiseen valjastetut olutravintoloiden terassit. Niitä kutsutaan nimellä "Beer Garden" tai "Bier Garten" maasta riippuen. Suomeksi siis "Olutpuutarha", joka sinällään kuulostaa jo melko hupaisalta.
Olutpuutarhoissa tunnelma on kohollaan ja olut virtaa. Puutarhamiljöötä saattaa vahvistaa esim. tekokukat, tekopensaat tai muoviset palmut... kotoisaa. Olutpuutarhoissa tunnelma on niin valtaisa, että jopa futisloukkaantumisilta on vaikea välttyä. Sääliksi kävi sitä yhtäkin suomalaisturistia, joka eläytyi Hollanti-Venäjä -taiston tunnelmaan niin täysin, että potkaisi jalkansa verille olutpuutarhan taistelun tuoksinassa.... erikoinen kaveri...
perjantai 9. toukokuuta 2008
Kiakkoo ja heti!
Tuleeko Saku? Kenen kanssa Saku pelaa? Kuka menee laitaan? Kuka Sakun ja Teemun laidalle? Ovatko Nikke Lignellin pakarat avainasemassa Tanssii tähtien kanssa finaalissa? Tässä Suomea eniten askarrutttavat kysymykset tällä viikolla.
Itsellä ongelmat ovat suurempia. Netistä näkee kenen kanssa Saku pelaa, mutta miten Saku pelaa, se onkin visaisempi kysymys. Iltapäivien tunnit ovat kieltämättä viime päivinä töissä sujuneet etsiessä netin välityksellä jostain nurkkaa, josta jonkin satellitiin suosiollisella avustuksella löytyisi ruutu ja Tuomo Ruutu. MM-kisat ovat selvää TV-materiaalia, mutta jääkiekon MM-kisat eivät Espanjassa ole ihan sitä kuuminta hottia. Barcelonassa on toki Nordisk bar joka välitti viime viikonlopun Suomi-Saksa taiston, mutta skandinaavibaarin aukioloajat ovat espanjalaista 24/7 tyyliä eli perjantaisin ja lauantaisin 20.00-03.00, kesäisin suljettu... Olisiko tässä paikka Kummelin Hauhialle? "Älkää polttako itteenne loppuun!"
Keskiviikkona yritys oli kova. Soitto tutun baarin managerille, joka selasi baarin loungessa kaikki näkyvät kanat läpi. Tuli jenkkifutiksen sisäliigaa, lacrossea, shakkia, eukonkatoa, saappanheittoa ja IS-tikkakisa... ei lätkää. Illalla lähdin toivorikkaana kaverini kanssa tuttuu brittipubiin, jossa olen katsonut screeniltä mm. South Parkia, mutta Real Madrid- FC Barcelona -taisto vesitti nekin toiveet. Madrid muuten vei Blaugranaa kun mätää kukkoa ja kävin 2-0 tilanteessa tokaisemassa tiskillä "Who wants to watch this humiliation, let´s puit hockey on, ay?. Selvisin ilman mustaa silmää, mutta en ehkä silti kokeile tuota enää...
Tänään on siis edessä jälleen uusi matka ymäri Barcelonaa. Jos pelit todella löytyvät, on se mielstäni ehdottomasti yksi Suomen kirkkaimpien urheilusuoritusten joukkoon kuuluvista teoista. Siihen asti voi käyttää vain tuttuakin tutummaksi tulleita suomalaisurheilijoiden lausahduksia "parhaani teen baarin löytämiseksi ja katsotaan mihin se riittää" ja "ehkä löytyy ehkö ei, so not?".
Itsellä ongelmat ovat suurempia. Netistä näkee kenen kanssa Saku pelaa, mutta miten Saku pelaa, se onkin visaisempi kysymys. Iltapäivien tunnit ovat kieltämättä viime päivinä töissä sujuneet etsiessä netin välityksellä jostain nurkkaa, josta jonkin satellitiin suosiollisella avustuksella löytyisi ruutu ja Tuomo Ruutu. MM-kisat ovat selvää TV-materiaalia, mutta jääkiekon MM-kisat eivät Espanjassa ole ihan sitä kuuminta hottia. Barcelonassa on toki Nordisk bar joka välitti viime viikonlopun Suomi-Saksa taiston, mutta skandinaavibaarin aukioloajat ovat espanjalaista 24/7 tyyliä eli perjantaisin ja lauantaisin 20.00-03.00, kesäisin suljettu... Olisiko tässä paikka Kummelin Hauhialle? "Älkää polttako itteenne loppuun!"
Keskiviikkona yritys oli kova. Soitto tutun baarin managerille, joka selasi baarin loungessa kaikki näkyvät kanat läpi. Tuli jenkkifutiksen sisäliigaa, lacrossea, shakkia, eukonkatoa, saappanheittoa ja IS-tikkakisa... ei lätkää. Illalla lähdin toivorikkaana kaverini kanssa tuttuu brittipubiin, jossa olen katsonut screeniltä mm. South Parkia, mutta Real Madrid- FC Barcelona -taisto vesitti nekin toiveet. Madrid muuten vei Blaugranaa kun mätää kukkoa ja kävin 2-0 tilanteessa tokaisemassa tiskillä "Who wants to watch this humiliation, let´s puit hockey on, ay?. Selvisin ilman mustaa silmää, mutta en ehkä silti kokeile tuota enää...
Tänään on siis edessä jälleen uusi matka ymäri Barcelonaa. Jos pelit todella löytyvät, on se mielstäni ehdottomasti yksi Suomen kirkkaimpien urheilusuoritusten joukkoon kuuluvista teoista. Siihen asti voi käyttää vain tuttuakin tutummaksi tulleita suomalaisurheilijoiden lausahduksia "parhaani teen baarin löytämiseksi ja katsotaan mihin se riittää" ja "ehkä löytyy ehkö ei, so not?".
tiistai 6. toukokuuta 2008
Unelmien teatteria
Allekirjoittanut sai kokea pari viikkoa sitten yhden penkkiurheiluelämänsä huipennuksista, kun onnistuin mutkien kautta haalimaan lipun Mestareiden liigan välierään, jossa kohtasivat FC Barcelona ja Manchester United. Minut paremmin tuntevat tietävät, että jälkikäteen mainitun joukkueen näkeminen tämän tasoisessa matsissa oli allekirjoittaneelle melkoinen unelmien täyttymys. Tämä ei ole otteluraportti, eikä tunnelmaa varmasti kukaan pysty sanoin kuvailemaan. Yritänpä kuitenkin...
Kämmenpohjat hikoavat ja kylmät väreet hiipivät pitkin selkärankaa. Kirkastakkiset miehet kävelevät kentän laitaa tarkastellen maaliverkkoja ja kulmalippuja, vilkuillen välillä rauhattomasti kohti pelaajatunnelia ja katsomoita. Yhtäkkiä Wesley Brownin hahmo ilmestyy pelaajatunnelista ja hänen perässään koko Manchester Unitedin joukkue juoksee mustissa verryttelyasuissa Nou Campin nurmelle. Punainen armeija Stadionin pohjoispäädyn yläkatsomossa pomppaa pystyyn kädet suorina punavalkoiset kaulaliina ylös kohotettuina. Stadionille jo saapuneet n. 50.000 Katalaania aloittavat vimmatun vihellyskonsertin. Jokainen Unitedin pelaaja taputtaa käsiään kohti omaa fanijoukkoa. Pallomiljonäärit osoittavat kunnioitustaan paikalle saapuneelle fanijoukolle.
Hetken päästä stadion räjähtää, kun kotijoukkue juoksee kentälle. Ronaldihnoa ei kentällä näy, mutta alimmasta katsomonosasta näen yhdenaikaisesti edessäni Lionel Messin, Thierry Henryn, Samuel Etoón, Xavin ja teinisensaatio Bojanin. Unitedin kannattajajoukkoa ei "Blaugrana" eikä yleisön buuaus kiinnosta he seisovat koko lämmittelyn ajan samassa asennossa kädet kohotettuina kaulaliinojen kanssa.... "Viva Ronaldoooo, Viva Ronaldoooo, runs on the wing, makes United sing., Viva Ronaldoooo...." kaikuu Nou Campin lehtereillä. Messi pomputtele palloa kulmalipulla ja Unitedin fanit vastaavat "Saw my mate the other day, he told me he has seen the white Pele. So i ask who is he , he goes by the name of Wayne Rooney...."... Tunnelma on jo lämmittelyssä aivan uskomaton...
Pelaajat poistuvat lämmittelystä. Messi syöttelee vielä Xavin kanssa ja Etoo ottaa spurtteja sivurajalla. Ronaldo leikittelee pallon kanssa matkalla tunneliin ja Rooney ampuu pari tulista volleyta kohti maalia. Matkalla tunneliin Unitedin pelaajat nostavat uudelleen kätensä kohti fanijoukkoa... punainen armeija vastaa "We´ve got Wesley Brown, we´ve got Wesley Brown..."
Stadion täyttyy ääriään myöten. Paikalla on tänään täysi tupa eli 98.000 katsojaa. Mestareiden liigan jalkapallolakana levitetään keskiympyrään ja valotaululle ilmestyy joukkueiden avauskokoonpanot pelaaja kerrallaan. Vierasjoukkueen maalivahti Edwin van der Sar esitellään hymyilevänä 88.000 ihmisen aloittaessa vimamtun vihellys ja buuauskonsertin. Meteli on aivan käsittämätön, mutta punaisten fanit yrittävät epätoivoisesti kohahtaa joka nimen jälkeen. Hargreaves, Ferdinand, Brown,... Christiano Ronaldo... ja vihellys vain yltyy. Kotijoukkueen pelaajat ilmestyvät valotaululle ja täysi Nou Camp huuta HEY joka nimen jälkeen. Valdez, ... Xavi, Messi, Etoo... on siinä vierasjoukkueelle pideltävää. Joukkueet kävelevät kentälle valtaisan huutomyrskyn saattelemana....
Kämmenpohjat hikoavat ja kylmät väreet hiipivät pitkin selkärankaa. Kirkastakkiset miehet kävelevät kentän laitaa tarkastellen maaliverkkoja ja kulmalippuja, vilkuillen välillä rauhattomasti kohti pelaajatunnelia ja katsomoita. Yhtäkkiä Wesley Brownin hahmo ilmestyy pelaajatunnelista ja hänen perässään koko Manchester Unitedin joukkue juoksee mustissa verryttelyasuissa Nou Campin nurmelle. Punainen armeija Stadionin pohjoispäädyn yläkatsomossa pomppaa pystyyn kädet suorina punavalkoiset kaulaliina ylös kohotettuina. Stadionille jo saapuneet n. 50.000 Katalaania aloittavat vimmatun vihellyskonsertin. Jokainen Unitedin pelaaja taputtaa käsiään kohti omaa fanijoukkoa. Pallomiljonäärit osoittavat kunnioitustaan paikalle saapuneelle fanijoukolle.
Hetken päästä stadion räjähtää, kun kotijoukkue juoksee kentälle. Ronaldihnoa ei kentällä näy, mutta alimmasta katsomonosasta näen yhdenaikaisesti edessäni Lionel Messin, Thierry Henryn, Samuel Etoón, Xavin ja teinisensaatio Bojanin. Unitedin kannattajajoukkoa ei "Blaugrana" eikä yleisön buuaus kiinnosta he seisovat koko lämmittelyn ajan samassa asennossa kädet kohotettuina kaulaliinojen kanssa.... "Viva Ronaldoooo, Viva Ronaldoooo, runs on the wing, makes United sing., Viva Ronaldoooo...." kaikuu Nou Campin lehtereillä. Messi pomputtele palloa kulmalipulla ja Unitedin fanit vastaavat "Saw my mate the other day, he told me he has seen the white Pele. So i ask who is he , he goes by the name of Wayne Rooney...."... Tunnelma on jo lämmittelyssä aivan uskomaton...
Pelaajat poistuvat lämmittelystä. Messi syöttelee vielä Xavin kanssa ja Etoo ottaa spurtteja sivurajalla. Ronaldo leikittelee pallon kanssa matkalla tunneliin ja Rooney ampuu pari tulista volleyta kohti maalia. Matkalla tunneliin Unitedin pelaajat nostavat uudelleen kätensä kohti fanijoukkoa... punainen armeija vastaa "We´ve got Wesley Brown, we´ve got Wesley Brown..."
Stadion täyttyy ääriään myöten. Paikalla on tänään täysi tupa eli 98.000 katsojaa. Mestareiden liigan jalkapallolakana levitetään keskiympyrään ja valotaululle ilmestyy joukkueiden avauskokoonpanot pelaaja kerrallaan. Vierasjoukkueen maalivahti Edwin van der Sar esitellään hymyilevänä 88.000 ihmisen aloittaessa vimamtun vihellys ja buuauskonsertin. Meteli on aivan käsittämätön, mutta punaisten fanit yrittävät epätoivoisesti kohahtaa joka nimen jälkeen. Hargreaves, Ferdinand, Brown,... Christiano Ronaldo... ja vihellys vain yltyy. Kotijoukkueen pelaajat ilmestyvät valotaululle ja täysi Nou Camp huuta HEY joka nimen jälkeen. Valdez, ... Xavi, Messi, Etoo... on siinä vierasjoukkueelle pideltävää. Joukkueet kävelevät kentälle valtaisan huutomyrskyn saattelemana....
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
