Saksalaiset ovat kansa, joista on ihmisten mielessä ehkä eniten stereotypoita. Ranskalaiset tulevat varmaa hyvänä kakkosena, mutta saksalaisissa stereotypioissa on jotain, mikä erottaa ne muista. Saksalaiset stereotypiat ovat nimittäin suurilta osin paikkansa pitäviä...
1. Saksalaiset ovat sairaalloisen järjestelmällisiä. Pitää paikkansa, vaikak järjestelmällisyys ei täällä aina tarkoita tehokkuutta, mikä on myös yksi stereotypioista. Hauskimmat tilanteet syntyvät silloin, kun joku ei mene saksalaisten suunnitelman mukaan. Sitä panikointia ja hutilointia on hauska seurata sivusta, tosi työelämässä se aiheuttaa yleensä sen, että seuraavat kolme päivää osoitellaan eri tahoja ja etsitään syytä täydellisen järjestelmän pettämiseen...
2. Saksalaiset ovat sairaalloisen tarkkoja rahoistaan. Enemmän kuin totta! Jokaine on varmasti nähny hotellin aamupalla aamiaisleipää käsilaukkuun tunkevan saksalaisen. Myös muuttotilanteissa tämä on jo tulltu esiin. Ystäväni saksalaine kämppis muutti pois ja sanoi ettei tarivtse keittöin n. 20 vuotta vanhaa kattolamppua. Ystäväni totesi tyytyväisenä, että yksi uusi ostos vähemmän sitten. Samassa saksalainen ojensi kätensä ja sanoi "40 euroa kiitos...".
3. Saksalaisilla ei ole huumorintajua. Pitää osittain paikkansa. Heillä on nimittäin huumorintajua, mutta sitä ei ymmärrä kukaan muu kuin saksalaiset. Jostain syystä heille ei ainakaan ole luotu taitoa nauraa itselleen...
Kaikista vaarallisinta saksalaisuudessa on, että se tarttuu. Täällä pitempään asuneet ulkomaalaisetkin tekevät minuuttiaikatauluja. huolestuvat epäjärjestyksestä, juovat vain Saksalaisia oluita ja matkustavat vain Mallorcalle. Olen kuitenkin päättänyt, että minulle ei käy näin. Tämän suurvaltion paine on kuitenkin niin suuri, että se on kova työn takana. Toistaiseksi koen tässä kuitenkin onnistuneeni ja niinpä tänäkin aamuna vahattuani viikseni, pukudeuttua nahkahousuihini ja syötyäni aamubrattwurstin totesin itsekseni... "I will never be one of them"
tiistai 26. elokuuta 2008
perjantai 1. elokuuta 2008
Taivaallista ralliradiota
Joillekin hyttyset tekevät kesän. Joillekin mökille pääsy on kesän kohokohta. Joku ei voi kuvitella suvea ilman festareita. Minulle kesän ja varsinkin elokuun alun tekee Jyväskylän suurajot ja ralliradio.
torstai 31. heinäkuuta 2008
Byrokratian alkulähteillä
Tämänkertainen historiankatsauksemme on vienyt meidät muinaiseen Saksaan byrokratian alkulähteille. Matkustamme aina vuoteen 2008, jolloin nykyaikaiset nettipalvelut, suojaukset ja joustava valtionhallinoon toiminta ei ollut vielä juurtunut Germaaniin maaperään. Aikaan, jolloin leimat olivat kultaa, huono palvelu enemmän sääntö kuin poikkeus ja jolloin paperia ja painomustetta ei säästelty.
torstai 10. heinäkuuta 2008
Hiljaisuus
"Oma maa mansikka, muu maa mustikka" sanoo vanha suomalainen sananlasku. Pitää paikkansa. Jos on elänyt yli 20-vuotta elämästään yhdessä maassa, on siinä oltava jotain eirtyistä. Perhe, ystävät, tutut paikat ja vanhat muistot ovat tärkeitä kenelle tahansa. Suomessa on aina jotain erityislaatuista... ainakin suomalaiselle. Ehkä se on nostalgiaa, ehkä se johtuu siitä, että Euroopan yhdentymisestä huolimatta jotkut asiat eivät vain muutu. Yksi asia, joka on jotenkin täyttänyt ajatukseni näin päivinä on Suomen hiljaisuus.
Hiljaisuus hyökkää silmille välittömästi. Helsinki-Vantaa on varmasti maailman hiljaisin suurehko lentokenttä puhumattakaan suomalaisista junista, busseista tai muista paikoista, mihin joukko toisillleen tuntemattomia suomalaisia pakkautuu. Ei ihme, että parasta ruotsiani ovat junien asemakuulutukset, sillä ne ovat todellakin ainoaa puhetta, jota junamatkalla kuulee. Ja miettikääpä joskus miten ravintolavaunut täyttyvät... ne ovat täynnä ihmisiä, joille ei ole löytynyt omaa kahta vapaata penkkiä, vaan ovat joutuneet istumaan tuntemattoman ihmisen viereen.
Hiljaisuus on kuitenkin myös hyve. Sanotaan, että hyvä ystävän tunnistaa siitä, että kun on yhdessä ei tarvitse edes sanoa paljoa. Tämä pitää useamman kuin yhden suomalaisen kaverin kanssa paikkansa. Voi vain istua ja nautiskella suomalaisesta kesästä, eikä se vaadi esitelmiä eikä ainaista small talkia.
Totuus on myös se, että harvan maan pääkaupunki on varmasti heinäkuun alussa turisteille niin väljä ja viihtyisä kuin Helsinki. Juttelin muutama päivä Helsingin keskustassa himan eksyneen brittiperheen kanssa ja he ihmettelivät suuresti katujen tyhjyyttä ja väljyyttä. Yritin tiivistää suomalaisen kesämokkikulttuurin 5 minuuttiin ja varmaan he osan ymmärsivätkin. Parasta on se, että kaikki toimii kuitenkin täydellä teholla. Pankit ovat auki, kaupoissa on alet ja mitä tahansa tarvitset, se löytyyy hetkessä. Ihmisiä vain on kolmannes normaalista...
Täytyy myöntää, että kesä on ollut sateinen. Suomen kesässä on kuitenkin jotain, mitä pienet kuurotkaan eivät pilaa. Toki kuten kaikessa, myös Suomen kesässä on omat hyvät ja huonot puolensa. Vaikka mansikka-aika onkin ollut tänä kesänä minulle kovin lyhyt, henkilökohtaisesti pidän onneksi myös mustikoista...
Hiljaisuus hyökkää silmille välittömästi. Helsinki-Vantaa on varmasti maailman hiljaisin suurehko lentokenttä puhumattakaan suomalaisista junista, busseista tai muista paikoista, mihin joukko toisillleen tuntemattomia suomalaisia pakkautuu. Ei ihme, että parasta ruotsiani ovat junien asemakuulutukset, sillä ne ovat todellakin ainoaa puhetta, jota junamatkalla kuulee. Ja miettikääpä joskus miten ravintolavaunut täyttyvät... ne ovat täynnä ihmisiä, joille ei ole löytynyt omaa kahta vapaata penkkiä, vaan ovat joutuneet istumaan tuntemattoman ihmisen viereen.
Hiljaisuus on kuitenkin myös hyve. Sanotaan, että hyvä ystävän tunnistaa siitä, että kun on yhdessä ei tarvitse edes sanoa paljoa. Tämä pitää useamman kuin yhden suomalaisen kaverin kanssa paikkansa. Voi vain istua ja nautiskella suomalaisesta kesästä, eikä se vaadi esitelmiä eikä ainaista small talkia.
Totuus on myös se, että harvan maan pääkaupunki on varmasti heinäkuun alussa turisteille niin väljä ja viihtyisä kuin Helsinki. Juttelin muutama päivä Helsingin keskustassa himan eksyneen brittiperheen kanssa ja he ihmettelivät suuresti katujen tyhjyyttä ja väljyyttä. Yritin tiivistää suomalaisen kesämokkikulttuurin 5 minuuttiin ja varmaan he osan ymmärsivätkin. Parasta on se, että kaikki toimii kuitenkin täydellä teholla. Pankit ovat auki, kaupoissa on alet ja mitä tahansa tarvitset, se löytyyy hetkessä. Ihmisiä vain on kolmannes normaalista...
Täytyy myöntää, että kesä on ollut sateinen. Suomen kesässä on kuitenkin jotain, mitä pienet kuurotkaan eivät pilaa. Toki kuten kaikessa, myös Suomen kesässä on omat hyvät ja huonot puolensa. Vaikka mansikka-aika onkin ollut tänä kesänä minulle kovin lyhyt, henkilökohtaisesti pidän onneksi myös mustikoista...
keskiviikko 25. kesäkuuta 2008
Berliinin muuri
Berliinin muuri erotti Länsi-Berliinin Itä-Berliinistä ja sitä ympäröivästä DDR:stä vuosina 1961-1989. Se oli osa DDR:n rajajärjestelmää. Muurin tarkoituksena oli estää itäblokin kansalaisia karkaamasta länteen. Muuri murtui vuonna 1989, mutta yleisen mielipiteen mukaan, muuri on murtumisen sijaan siirtynyt ihmisten mieliin...
Perjantai 20.6.2008: Turkki kaataa jalkapallon EM-kisoissa sensaatiomaisesti Kroatian ja etenee välieriin Saksaa vastaan. Kymmenettuhannet Berliinin turkkilaiset riehaantuvat. Torvet soivat ja punaiset liput lehuvat.
Tänään 25.6.08 Berliini on täysin sekaisin. Saksalaiset heiluttavat maansa lippua vapautuneemmin kuin 65 vuoteen. Autot on koristeltu joko Saksan tai turkin lipuilla. Peliin on aikaa nyt 35 minuuttia. Liikenne hiljenee, tlevisiot aukeavat, 300.000 ihmistä ahtautuu Brandenburgin portin aukiolle jättimäisen screenin eteen. Kyseessä ei ole vain Ballack vastaan Recber, ei itä vastaan länsi, ei kebab vastaan brattwürst, eikä yrttitee vastaan Warsteiner... tänään Berliini on ensimmäistä kertaa lähes 20 vuoteen jälleen jakautunut kahtia...
Berliinissä 25.6.08, kädessä kebab ja warsteiner
Matti
Perjantai 20.6.2008: Turkki kaataa jalkapallon EM-kisoissa sensaatiomaisesti Kroatian ja etenee välieriin Saksaa vastaan. Kymmenettuhannet Berliinin turkkilaiset riehaantuvat. Torvet soivat ja punaiset liput lehuvat.
Tänään 25.6.08 Berliini on täysin sekaisin. Saksalaiset heiluttavat maansa lippua vapautuneemmin kuin 65 vuoteen. Autot on koristeltu joko Saksan tai turkin lipuilla. Peliin on aikaa nyt 35 minuuttia. Liikenne hiljenee, tlevisiot aukeavat, 300.000 ihmistä ahtautuu Brandenburgin portin aukiolle jättimäisen screenin eteen. Kyseessä ei ole vain Ballack vastaan Recber, ei itä vastaan länsi, ei kebab vastaan brattwürst, eikä yrttitee vastaan Warsteiner... tänään Berliini on ensimmäistä kertaa lähes 20 vuoteen jälleen jakautunut kahtia...
Berliinissä 25.6.08, kädessä kebab ja warsteiner
Matti
Sweet dreams...
Sleeping is art! If this is true, like I believe, I am quite an artist. I have been sleeping with great success in various airports, a few trainstations, toilets, many different floor surfaces and have also fallen asleep in an aeroplane in the middle of takeoff (I am not joking. It has happened twice!!). However, last friday I spend my night in Luton airport in London and since I had been sleeping enough already, I had time to observe the best ways of sleeping in airports. I came up with 3 main categories which i put in order and found pros and cons... (sometimes I feel my life is very very meaningless...so enjoy it)
Since I like sleeping on the floor anyway, this is by far the nicest way to sleep in airport. Offers you various different sleeping positions in various parts of the airport.
+ it is just confortable and you can just slide into a sleeping bag if you want+ its great way to spend time to decide how to make a pillow
+ you can freely choose your place, which gives you the option to meet new people
- floors tend to be freezing- you always end up sleeping in front of a store etc. that opens at 4 in the morning and you feel like a homeless person, when someone kicks you awake- its so confortable, that it might feel too confortable and end up missing your flight...
This luxury way of airport sleeping lost its posh touch, when the engineers decided it would be a good idea to put handles on the benches. Before that this was easily the best way of sleeping.
+ you do not have to lie on the floor+ benches are usually nice and soft enough
- the handles make you sleep in 2 or 3 seats in a position that you did not think was possible for the human body until you actually lie on it
- stares of the angry people in the morning when you wake up because they wanted to take just the seat where you are sleeping (happens mainly in Germany and Finland)- every part of your body feels like you have been run over by a tank and then put into a box designed for a trumpet.
+ only your imagination is the limit... bag as a pillow, legs on the bench... left leg on the bag, right on the bench, head on the floor...
+ keeps your brain at full work
- its not nice to fall on your ass between the bag and bench in the middle of your dreams
- some part of your body WILL hurt a lot in the morning
- staring people
Of course these are just a small part of the variety of the airport sleeping world. Rest of them I will include in my doctoral thesis...Sweet dreams!
tiistai 24. kesäkuuta 2008
Olutpuutarhoja ja verisiä varpaita
Tänä vuonna EM-kisat ovat helppoa pikkupurtavaa. Tämän tietävät minun lisäkseni kaikki Englantia perinteisesti jalkapallon arvokisoissa kannattavat. Arvokisojen alussa voisi aina kuvitella, että Charles Dickens on kirjoittanut teoksensa "Great Expectations" ajasta, jolloin Englanti pyörittelee harjoitusotteluissa huippumaita mennen tullen. Beckham keskittää, Gerrard tulittaa ja Rooney pussittaa. Loppujen lopuksi tulos on kuitenkin sama, kuin allekirjoittaneella em. kirjaa lukiessaan... "it was not as good as I expected". Sydänkohtaustilastot paukkuvat saarivaltiossa ja jostain onnettomasta britistä leivotaan syntipukkia...
Tänä vuonna kaikki on toisin. Kaikki Englannin kannattajat saavat nauttia kisoista täysin rinnoin. Ei paineita, ei suuria pettymyksiä eikä muita toiveita, kuin että Italia ei voita. Tämän vuoksi minulle olikin yllätys, miten vähän kisat saarivaltiossa ihmisiä kiinnostavat. Muutama baari mainostaa kovasti otteluita ja on muodostunut tavaksi ilmoittaa baarin ovessa, ketä siellä kannatetaan. "We support Sweden.." - kyltti on omiaan ajamaan ainakin suomalaisturistin toiselle puolen Lontoota. Tosin, Daily Mailin urheilisivuilta löytyi jo kisojen lohkovaiheessa brittitoimittajan kirjoittama loistava kolumni siitä, miksi on hyvä että Englantia ei kisoista löydy. Siinä nostettiin esille sekä ensimmäisessä kappaleessa mainitsemiani seikkoja sekä muutamia pelin tasoon meneviä kommentteja, joihin en tässä sen enempää Englannin kannattajana mene...
Englannin jälkeen saapuminen Berliiniin olikin kuin tulo Vehmasjären marttojen kevätpäiviltä Rion karnevaaleihin. Torvet soivat, liput heiluvat ja jokaisen Kebab-kioskin eteen on rakennettu ulkoilmakatsomo, josta Saksan ja erityisesti Turkin otteita voi seurata, halusi sitä tai ei. Suosikkini ovat sekä Englannissa sekä Saksassa pelien katsomiseen valjastetut olutravintoloiden terassit. Niitä kutsutaan nimellä "Beer Garden" tai "Bier Garten" maasta riippuen. Suomeksi siis "Olutpuutarha", joka sinällään kuulostaa jo melko hupaisalta.
Olutpuutarhoissa tunnelma on kohollaan ja olut virtaa. Puutarhamiljöötä saattaa vahvistaa esim. tekokukat, tekopensaat tai muoviset palmut... kotoisaa. Olutpuutarhoissa tunnelma on niin valtaisa, että jopa futisloukkaantumisilta on vaikea välttyä. Sääliksi kävi sitä yhtäkin suomalaisturistia, joka eläytyi Hollanti-Venäjä -taiston tunnelmaan niin täysin, että potkaisi jalkansa verille olutpuutarhan taistelun tuoksinassa.... erikoinen kaveri...
Tänä vuonna kaikki on toisin. Kaikki Englannin kannattajat saavat nauttia kisoista täysin rinnoin. Ei paineita, ei suuria pettymyksiä eikä muita toiveita, kuin että Italia ei voita. Tämän vuoksi minulle olikin yllätys, miten vähän kisat saarivaltiossa ihmisiä kiinnostavat. Muutama baari mainostaa kovasti otteluita ja on muodostunut tavaksi ilmoittaa baarin ovessa, ketä siellä kannatetaan. "We support Sweden.." - kyltti on omiaan ajamaan ainakin suomalaisturistin toiselle puolen Lontoota. Tosin, Daily Mailin urheilisivuilta löytyi jo kisojen lohkovaiheessa brittitoimittajan kirjoittama loistava kolumni siitä, miksi on hyvä että Englantia ei kisoista löydy. Siinä nostettiin esille sekä ensimmäisessä kappaleessa mainitsemiani seikkoja sekä muutamia pelin tasoon meneviä kommentteja, joihin en tässä sen enempää Englannin kannattajana mene...
Englannin jälkeen saapuminen Berliiniin olikin kuin tulo Vehmasjären marttojen kevätpäiviltä Rion karnevaaleihin. Torvet soivat, liput heiluvat ja jokaisen Kebab-kioskin eteen on rakennettu ulkoilmakatsomo, josta Saksan ja erityisesti Turkin otteita voi seurata, halusi sitä tai ei. Suosikkini ovat sekä Englannissa sekä Saksassa pelien katsomiseen valjastetut olutravintoloiden terassit. Niitä kutsutaan nimellä "Beer Garden" tai "Bier Garten" maasta riippuen. Suomeksi siis "Olutpuutarha", joka sinällään kuulostaa jo melko hupaisalta.
Olutpuutarhoissa tunnelma on kohollaan ja olut virtaa. Puutarhamiljöötä saattaa vahvistaa esim. tekokukat, tekopensaat tai muoviset palmut... kotoisaa. Olutpuutarhoissa tunnelma on niin valtaisa, että jopa futisloukkaantumisilta on vaikea välttyä. Sääliksi kävi sitä yhtäkin suomalaisturistia, joka eläytyi Hollanti-Venäjä -taiston tunnelmaan niin täysin, että potkaisi jalkansa verille olutpuutarhan taistelun tuoksinassa.... erikoinen kaveri...
perjantai 9. toukokuuta 2008
Kiakkoo ja heti!
Tuleeko Saku? Kenen kanssa Saku pelaa? Kuka menee laitaan? Kuka Sakun ja Teemun laidalle? Ovatko Nikke Lignellin pakarat avainasemassa Tanssii tähtien kanssa finaalissa? Tässä Suomea eniten askarrutttavat kysymykset tällä viikolla.
Itsellä ongelmat ovat suurempia. Netistä näkee kenen kanssa Saku pelaa, mutta miten Saku pelaa, se onkin visaisempi kysymys. Iltapäivien tunnit ovat kieltämättä viime päivinä töissä sujuneet etsiessä netin välityksellä jostain nurkkaa, josta jonkin satellitiin suosiollisella avustuksella löytyisi ruutu ja Tuomo Ruutu. MM-kisat ovat selvää TV-materiaalia, mutta jääkiekon MM-kisat eivät Espanjassa ole ihan sitä kuuminta hottia. Barcelonassa on toki Nordisk bar joka välitti viime viikonlopun Suomi-Saksa taiston, mutta skandinaavibaarin aukioloajat ovat espanjalaista 24/7 tyyliä eli perjantaisin ja lauantaisin 20.00-03.00, kesäisin suljettu... Olisiko tässä paikka Kummelin Hauhialle? "Älkää polttako itteenne loppuun!"
Keskiviikkona yritys oli kova. Soitto tutun baarin managerille, joka selasi baarin loungessa kaikki näkyvät kanat läpi. Tuli jenkkifutiksen sisäliigaa, lacrossea, shakkia, eukonkatoa, saappanheittoa ja IS-tikkakisa... ei lätkää. Illalla lähdin toivorikkaana kaverini kanssa tuttuu brittipubiin, jossa olen katsonut screeniltä mm. South Parkia, mutta Real Madrid- FC Barcelona -taisto vesitti nekin toiveet. Madrid muuten vei Blaugranaa kun mätää kukkoa ja kävin 2-0 tilanteessa tokaisemassa tiskillä "Who wants to watch this humiliation, let´s puit hockey on, ay?. Selvisin ilman mustaa silmää, mutta en ehkä silti kokeile tuota enää...
Tänään on siis edessä jälleen uusi matka ymäri Barcelonaa. Jos pelit todella löytyvät, on se mielstäni ehdottomasti yksi Suomen kirkkaimpien urheilusuoritusten joukkoon kuuluvista teoista. Siihen asti voi käyttää vain tuttuakin tutummaksi tulleita suomalaisurheilijoiden lausahduksia "parhaani teen baarin löytämiseksi ja katsotaan mihin se riittää" ja "ehkä löytyy ehkö ei, so not?".
Itsellä ongelmat ovat suurempia. Netistä näkee kenen kanssa Saku pelaa, mutta miten Saku pelaa, se onkin visaisempi kysymys. Iltapäivien tunnit ovat kieltämättä viime päivinä töissä sujuneet etsiessä netin välityksellä jostain nurkkaa, josta jonkin satellitiin suosiollisella avustuksella löytyisi ruutu ja Tuomo Ruutu. MM-kisat ovat selvää TV-materiaalia, mutta jääkiekon MM-kisat eivät Espanjassa ole ihan sitä kuuminta hottia. Barcelonassa on toki Nordisk bar joka välitti viime viikonlopun Suomi-Saksa taiston, mutta skandinaavibaarin aukioloajat ovat espanjalaista 24/7 tyyliä eli perjantaisin ja lauantaisin 20.00-03.00, kesäisin suljettu... Olisiko tässä paikka Kummelin Hauhialle? "Älkää polttako itteenne loppuun!"
Keskiviikkona yritys oli kova. Soitto tutun baarin managerille, joka selasi baarin loungessa kaikki näkyvät kanat läpi. Tuli jenkkifutiksen sisäliigaa, lacrossea, shakkia, eukonkatoa, saappanheittoa ja IS-tikkakisa... ei lätkää. Illalla lähdin toivorikkaana kaverini kanssa tuttuu brittipubiin, jossa olen katsonut screeniltä mm. South Parkia, mutta Real Madrid- FC Barcelona -taisto vesitti nekin toiveet. Madrid muuten vei Blaugranaa kun mätää kukkoa ja kävin 2-0 tilanteessa tokaisemassa tiskillä "Who wants to watch this humiliation, let´s puit hockey on, ay?. Selvisin ilman mustaa silmää, mutta en ehkä silti kokeile tuota enää...
Tänään on siis edessä jälleen uusi matka ymäri Barcelonaa. Jos pelit todella löytyvät, on se mielstäni ehdottomasti yksi Suomen kirkkaimpien urheilusuoritusten joukkoon kuuluvista teoista. Siihen asti voi käyttää vain tuttuakin tutummaksi tulleita suomalaisurheilijoiden lausahduksia "parhaani teen baarin löytämiseksi ja katsotaan mihin se riittää" ja "ehkä löytyy ehkö ei, so not?".
tiistai 6. toukokuuta 2008
Unelmien teatteria
Allekirjoittanut sai kokea pari viikkoa sitten yhden penkkiurheiluelämänsä huipennuksista, kun onnistuin mutkien kautta haalimaan lipun Mestareiden liigan välierään, jossa kohtasivat FC Barcelona ja Manchester United. Minut paremmin tuntevat tietävät, että jälkikäteen mainitun joukkueen näkeminen tämän tasoisessa matsissa oli allekirjoittaneelle melkoinen unelmien täyttymys. Tämä ei ole otteluraportti, eikä tunnelmaa varmasti kukaan pysty sanoin kuvailemaan. Yritänpä kuitenkin...
Kämmenpohjat hikoavat ja kylmät väreet hiipivät pitkin selkärankaa. Kirkastakkiset miehet kävelevät kentän laitaa tarkastellen maaliverkkoja ja kulmalippuja, vilkuillen välillä rauhattomasti kohti pelaajatunnelia ja katsomoita. Yhtäkkiä Wesley Brownin hahmo ilmestyy pelaajatunnelista ja hänen perässään koko Manchester Unitedin joukkue juoksee mustissa verryttelyasuissa Nou Campin nurmelle. Punainen armeija Stadionin pohjoispäädyn yläkatsomossa pomppaa pystyyn kädet suorina punavalkoiset kaulaliina ylös kohotettuina. Stadionille jo saapuneet n. 50.000 Katalaania aloittavat vimmatun vihellyskonsertin. Jokainen Unitedin pelaaja taputtaa käsiään kohti omaa fanijoukkoa. Pallomiljonäärit osoittavat kunnioitustaan paikalle saapuneelle fanijoukolle.
Hetken päästä stadion räjähtää, kun kotijoukkue juoksee kentälle. Ronaldihnoa ei kentällä näy, mutta alimmasta katsomonosasta näen yhdenaikaisesti edessäni Lionel Messin, Thierry Henryn, Samuel Etoón, Xavin ja teinisensaatio Bojanin. Unitedin kannattajajoukkoa ei "Blaugrana" eikä yleisön buuaus kiinnosta he seisovat koko lämmittelyn ajan samassa asennossa kädet kohotettuina kaulaliinojen kanssa.... "Viva Ronaldoooo, Viva Ronaldoooo, runs on the wing, makes United sing., Viva Ronaldoooo...." kaikuu Nou Campin lehtereillä. Messi pomputtele palloa kulmalipulla ja Unitedin fanit vastaavat "Saw my mate the other day, he told me he has seen the white Pele. So i ask who is he , he goes by the name of Wayne Rooney...."... Tunnelma on jo lämmittelyssä aivan uskomaton...
Pelaajat poistuvat lämmittelystä. Messi syöttelee vielä Xavin kanssa ja Etoo ottaa spurtteja sivurajalla. Ronaldo leikittelee pallon kanssa matkalla tunneliin ja Rooney ampuu pari tulista volleyta kohti maalia. Matkalla tunneliin Unitedin pelaajat nostavat uudelleen kätensä kohti fanijoukkoa... punainen armeija vastaa "We´ve got Wesley Brown, we´ve got Wesley Brown..."
Stadion täyttyy ääriään myöten. Paikalla on tänään täysi tupa eli 98.000 katsojaa. Mestareiden liigan jalkapallolakana levitetään keskiympyrään ja valotaululle ilmestyy joukkueiden avauskokoonpanot pelaaja kerrallaan. Vierasjoukkueen maalivahti Edwin van der Sar esitellään hymyilevänä 88.000 ihmisen aloittaessa vimamtun vihellys ja buuauskonsertin. Meteli on aivan käsittämätön, mutta punaisten fanit yrittävät epätoivoisesti kohahtaa joka nimen jälkeen. Hargreaves, Ferdinand, Brown,... Christiano Ronaldo... ja vihellys vain yltyy. Kotijoukkueen pelaajat ilmestyvät valotaululle ja täysi Nou Camp huuta HEY joka nimen jälkeen. Valdez, ... Xavi, Messi, Etoo... on siinä vierasjoukkueelle pideltävää. Joukkueet kävelevät kentälle valtaisan huutomyrskyn saattelemana....
Kämmenpohjat hikoavat ja kylmät väreet hiipivät pitkin selkärankaa. Kirkastakkiset miehet kävelevät kentän laitaa tarkastellen maaliverkkoja ja kulmalippuja, vilkuillen välillä rauhattomasti kohti pelaajatunnelia ja katsomoita. Yhtäkkiä Wesley Brownin hahmo ilmestyy pelaajatunnelista ja hänen perässään koko Manchester Unitedin joukkue juoksee mustissa verryttelyasuissa Nou Campin nurmelle. Punainen armeija Stadionin pohjoispäädyn yläkatsomossa pomppaa pystyyn kädet suorina punavalkoiset kaulaliina ylös kohotettuina. Stadionille jo saapuneet n. 50.000 Katalaania aloittavat vimmatun vihellyskonsertin. Jokainen Unitedin pelaaja taputtaa käsiään kohti omaa fanijoukkoa. Pallomiljonäärit osoittavat kunnioitustaan paikalle saapuneelle fanijoukolle.
Hetken päästä stadion räjähtää, kun kotijoukkue juoksee kentälle. Ronaldihnoa ei kentällä näy, mutta alimmasta katsomonosasta näen yhdenaikaisesti edessäni Lionel Messin, Thierry Henryn, Samuel Etoón, Xavin ja teinisensaatio Bojanin. Unitedin kannattajajoukkoa ei "Blaugrana" eikä yleisön buuaus kiinnosta he seisovat koko lämmittelyn ajan samassa asennossa kädet kohotettuina kaulaliinojen kanssa.... "Viva Ronaldoooo, Viva Ronaldoooo, runs on the wing, makes United sing., Viva Ronaldoooo...." kaikuu Nou Campin lehtereillä. Messi pomputtele palloa kulmalipulla ja Unitedin fanit vastaavat "Saw my mate the other day, he told me he has seen the white Pele. So i ask who is he , he goes by the name of Wayne Rooney...."... Tunnelma on jo lämmittelyssä aivan uskomaton...
Pelaajat poistuvat lämmittelystä. Messi syöttelee vielä Xavin kanssa ja Etoo ottaa spurtteja sivurajalla. Ronaldo leikittelee pallon kanssa matkalla tunneliin ja Rooney ampuu pari tulista volleyta kohti maalia. Matkalla tunneliin Unitedin pelaajat nostavat uudelleen kätensä kohti fanijoukkoa... punainen armeija vastaa "We´ve got Wesley Brown, we´ve got Wesley Brown..."
Stadion täyttyy ääriään myöten. Paikalla on tänään täysi tupa eli 98.000 katsojaa. Mestareiden liigan jalkapallolakana levitetään keskiympyrään ja valotaululle ilmestyy joukkueiden avauskokoonpanot pelaaja kerrallaan. Vierasjoukkueen maalivahti Edwin van der Sar esitellään hymyilevänä 88.000 ihmisen aloittaessa vimamtun vihellys ja buuauskonsertin. Meteli on aivan käsittämätön, mutta punaisten fanit yrittävät epätoivoisesti kohahtaa joka nimen jälkeen. Hargreaves, Ferdinand, Brown,... Christiano Ronaldo... ja vihellys vain yltyy. Kotijoukkueen pelaajat ilmestyvät valotaululle ja täysi Nou Camp huuta HEY joka nimen jälkeen. Valdez, ... Xavi, Messi, Etoo... on siinä vierasjoukkueelle pideltävää. Joukkueet kävelevät kentälle valtaisan huutomyrskyn saattelemana....
tiistai 29. huhtikuuta 2008
Litin jalanjäljillä
HS on listannut uskomattomimpia jalkapallon loukkaantumisia. Sopinee hyvin jatkoksi aiempaan Jari "litti" Litmanen tekstiini. Suosikkini on ehdottomasti Santiago Canizaresin loukki. Mikäli kysesssä olisi suomalaisurheilija, epäilisin vahvasti, että isovarpaan kyljestä löytynyt lasinpala olisi ollut sitä kuuluisaa ruskeaa lasia...
http://blogit.hs.fi/pressikatsomo/nainkin-voi-kayda-omituisimmat-loukkaantumiset/
Monenlaista on sattunut myös Ameriikan mantereella. Baseball tarinat tuovat oman mausteensa. Erityisesti Kevin Mitchellin loukkaantuminen on voinut aiheuttaa valmentajalta pään taputuksia...
http://www.hsbaseballweb.com/weird_injuries.htm
http://blogit.hs.fi/pressikatsomo/nainkin-voi-kayda-omituisimmat-loukkaantumiset/
Monenlaista on sattunut myös Ameriikan mantereella. Baseball tarinat tuovat oman mausteensa. Erityisesti Kevin Mitchellin loukkaantuminen on voinut aiheuttaa valmentajalta pään taputuksia...
http://www.hsbaseballweb.com/weird_injuries.htm
maanantai 28. huhtikuuta 2008
sunnuntai 20. huhtikuuta 2008
Tohtori Olut ja iloiset pillerit
Jokaiselle (varsinkin Skandinaaville) tulee ulkomailla asuessa aina se ensimmäinen kerta, kun on turvauduttava paikallisen lääkärin apuun. Yleensähän Skandinaavit pitävät kaikkia Skandinaavian ulkopuolisia maita niin epäsiisteinä ja kehittymättöminä, että mieluummin vedetään Buranaa naamaan koko reissun ajan, kuin mentäisiin paikallisen lekurin pakeille.
Flunssani siirryttyä kurkusta kohti keuhkoja ja pomoni huomautettu ystävällisesti kotiin lähdön mahdollisuudesta äänettömänä, päätin turvautua Barcelonan lääkäripalveluihin. Onnekseni työantajani on hankkinut työntekijöille yksityisen sairausvakuutuksen, joten päätin käyttää tilanteen hyväkseni ja testata terveyskortin toimivuutta. Löydettyni läheltä kotiani lääkärin, jossa lupaavasti mainittiin kielivaihtoehtona "ingles" lähdin kohti uusia seikkailuja.
Kaikki sujui kuin rasvattuna. Vastaanottovirkailija puhui sujuvaa englantia ja ohjasi minut paikallisten mammojen perään jonottamaan. Jotain pienest kuumeilusta tai vain sairaasta huumorintajustani kertonee se, että koko odostusaika meni hihtellessä tohtorin nimelle, joka liippasi yhden kirjaimen päästä espanjan kielen sanaa Cerveza eli olut. Pian lääkäri huuteli minut sisään mammojen ihemetellessä itsekseen hihittelevää vaaleaa miestä ja vilkas espanjalainkielinen keskustelumme alkoi.
"Ingles?"
"No"
"No? + suomenkielinen kirosana"
"No, espanol?"
"No"
Tässä vaiheessa olin menettää toivoni, sillä uskoin vahvasti, että "una cerveza por favor" ja "patatas fritas" eivät riitä taudin kuvailuun. Sitten tulivat sanat, joiden en ikimaailmassa olsi uskoneet minu pelastavan. "Parlez Francais?".... "Qui... en peu..." Pelastus!
Ranskankielinen keskustelumme sujui leppoisasti sanoja etsien, mutta tärkeimmät saatiin hoidettua. Tunsin itseni todelliseksi kosmopoliitiksi, puhuessani ranskaa Barcelonassa espanjalaisen lääkärin vastaanotolla. Tohtori Olut himan takelteli myöskin ranskassaan, ja pillereiden mukaan hän puhui jatkuvasti pastilleista. Jotenkin olo keveni välittömästi. Lopulta tohtori Ohrapirtelö kirjoitti minulle virallisena reseptin jostain vihkosta repäismälleen ruutupaperille ja lähetti minut apteekkiin. Apteekista sain tohtorin määräämät "pastillit" sekä vaalenapunaista yskänlääkettä joka maistui ja näytti epäilyttävästi Muumi-limpparilta...
Kröhä lähti ja voin taas jatkaa iloista seikkailua Tohtori Oluen ja Barcelonan muiden suosikkihahmojen kanssa...
Flunssani siirryttyä kurkusta kohti keuhkoja ja pomoni huomautettu ystävällisesti kotiin lähdön mahdollisuudesta äänettömänä, päätin turvautua Barcelonan lääkäripalveluihin. Onnekseni työantajani on hankkinut työntekijöille yksityisen sairausvakuutuksen, joten päätin käyttää tilanteen hyväkseni ja testata terveyskortin toimivuutta. Löydettyni läheltä kotiani lääkärin, jossa lupaavasti mainittiin kielivaihtoehtona "ingles" lähdin kohti uusia seikkailuja.
Kaikki sujui kuin rasvattuna. Vastaanottovirkailija puhui sujuvaa englantia ja ohjasi minut paikallisten mammojen perään jonottamaan. Jotain pienest kuumeilusta tai vain sairaasta huumorintajustani kertonee se, että koko odostusaika meni hihtellessä tohtorin nimelle, joka liippasi yhden kirjaimen päästä espanjan kielen sanaa Cerveza eli olut. Pian lääkäri huuteli minut sisään mammojen ihemetellessä itsekseen hihittelevää vaaleaa miestä ja vilkas espanjalainkielinen keskustelumme alkoi.
"Ingles?"
"No"
"No? + suomenkielinen kirosana"
"No, espanol?"
"No"
Tässä vaiheessa olin menettää toivoni, sillä uskoin vahvasti, että "una cerveza por favor" ja "patatas fritas" eivät riitä taudin kuvailuun. Sitten tulivat sanat, joiden en ikimaailmassa olsi uskoneet minu pelastavan. "Parlez Francais?".... "Qui... en peu..." Pelastus!
Ranskankielinen keskustelumme sujui leppoisasti sanoja etsien, mutta tärkeimmät saatiin hoidettua. Tunsin itseni todelliseksi kosmopoliitiksi, puhuessani ranskaa Barcelonassa espanjalaisen lääkärin vastaanotolla. Tohtori Olut himan takelteli myöskin ranskassaan, ja pillereiden mukaan hän puhui jatkuvasti pastilleista. Jotenkin olo keveni välittömästi. Lopulta tohtori Ohrapirtelö kirjoitti minulle virallisena reseptin jostain vihkosta repäismälleen ruutupaperille ja lähetti minut apteekkiin. Apteekista sain tohtorin määräämät "pastillit" sekä vaalenapunaista yskänlääkettä joka maistui ja näytti epäilyttävästi Muumi-limpparilta...
Kröhä lähti ja voin taas jatkaa iloista seikkailua Tohtori Oluen ja Barcelonan muiden suosikkihahmojen kanssa...
tiistai 15. huhtikuuta 2008
The Land of Sad Songs
Finnish singer and songwriter J. Karjalainen was not only a man to whom never happened anything, but he was also a man who put the cat on the table as we say in Finland. In the 1990´s he made a song called “Sinulle suomalainen melankolia” (For you Finnish person, melancholy). And this is not the only example of our depressive music that just makes you want to poor a can of gasoline on you and start smoking. Finnish music is full of stories about drunken fathers, lost friends, death, alcoholism and suicides.
I have known this for a while, but I really started thinking about it again a while ago, since for some reason I have been listening lots of Finnish music on my way to work. I mean most of our internationally succesfull artists and bands like HIM, Apocalyptica or Nightwish are quite dark, but even the songs in Finnish have kind of the same dark idea. Or what do you non Finns think about songs as following?
The land of sad songs (Murheellisten laulujen maa)
A boy was born to this cold dark land. He grew up to be like his dad and drank because a cold summer made his fields die and then after he started drinking, he thought it would be a good idea to throw his family to the cold snow during winter…
Mom hoped his son would be a minister (Äiti pojastaan pappia toivoi)
Mom hoped his son would be a minister, but the boy just wanted to be drunk. Still the mom made him Baltic herring for breakfast…. How sweet is that?
Hey you elfs, JUMP! (Hei tonttu-ukot hyppikää)
Not an earlier version of the famous Van Halen song, but a very traditional Finnish Christmas carol that has a nice positive touch. It starts by saying how the elfs should be having fun, because it is a party time (Christmas). Until the point when the elfs apparently realize that they are Finnish and in the middle of all the partying and jumping the lyrics go “life only lasts a while and even that is dark and depressing” (Hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä). Such a slap in the face when you are just starting to get to the happy Christmas feeling….
Carefully now (Varovasti nyt)
Song that starts in a nice slowly way and just seems like a perfect song for the Finnish nightless night until it gets to the point where the singer sings that he is standing on the and “look mom I am not holding up…”
These are just a few examples, since there is plenty of this material in the Finnish music history. But after all, what can you expect from a country who´s national anthem is an old German drinking song…
ps. Sorry for the song name translations. Not from the Finnish-English guidebook I think...
I have known this for a while, but I really started thinking about it again a while ago, since for some reason I have been listening lots of Finnish music on my way to work. I mean most of our internationally succesfull artists and bands like HIM, Apocalyptica or Nightwish are quite dark, but even the songs in Finnish have kind of the same dark idea. Or what do you non Finns think about songs as following?
The land of sad songs (Murheellisten laulujen maa)
A boy was born to this cold dark land. He grew up to be like his dad and drank because a cold summer made his fields die and then after he started drinking, he thought it would be a good idea to throw his family to the cold snow during winter…
Mom hoped his son would be a minister (Äiti pojastaan pappia toivoi)
Mom hoped his son would be a minister, but the boy just wanted to be drunk. Still the mom made him Baltic herring for breakfast…. How sweet is that?
Hey you elfs, JUMP! (Hei tonttu-ukot hyppikää)
Not an earlier version of the famous Van Halen song, but a very traditional Finnish Christmas carol that has a nice positive touch. It starts by saying how the elfs should be having fun, because it is a party time (Christmas). Until the point when the elfs apparently realize that they are Finnish and in the middle of all the partying and jumping the lyrics go “life only lasts a while and even that is dark and depressing” (Hetken kestää elämä ja sekin synkkä ja ikävä). Such a slap in the face when you are just starting to get to the happy Christmas feeling….
Carefully now (Varovasti nyt)
Song that starts in a nice slowly way and just seems like a perfect song for the Finnish nightless night until it gets to the point where the singer sings that he is standing on the and “look mom I am not holding up…”
These are just a few examples, since there is plenty of this material in the Finnish music history. But after all, what can you expect from a country who´s national anthem is an old German drinking song…
ps. Sorry for the song name translations. Not from the Finnish-English guidebook I think...
Maailmankansalainen
Yhtenäisellä euroopalla on vastustajansa. Joidenkin mielestä yhteinen raha ja unohtuvat valtioiden rajat syövät kansallisia identiteettejä ja johtavat pienten maiden ja kielten kuolemaan. Asialla on varmasti kaksi puolta, mutta ympäri eurooppaa seikkaillessa, myös yhdentymisen hyvät puolet tulevat yllättävän usein esiin.
Ensimmäisenä hyötynä on usein tietenkin raha. Miten helppoa on matkustaa ympäriinsä ja pelata samalla rahayksiköllä. Euroon on jo niin tottnutu, että mennessä englantiin, ruotsiin tai vaikkapa euroopan ulkopuolelle on ainakin allekirjoittaneelta muutamaan kertaan unohtunut rahan vaihto kokonaan. Vaikkakin Ruotsiin mentäessä mielestäni kyseise operaation saa toivottavasti unohtaa mahdollisimman pian.
Toisena mieleen tulee työnteon helppous. Muutettuani Espanjaan, kiertelin yhden päivän virastoja ja pankkeja ja sen jälkeen homma oli selvä. Oli Espanjan eläkekassat, sairausvakuutukset ja verokortit. Ottaen vielä huomioon, että tuo sama päivä kuluu paikallisilla samoissa askareissa, eli kyseessä ei ole maan vaihdosta, vaan paikallisesta kulttuurista johtuva koko päivän pakollinen virastojen kaupunkikierros, voidaan puhua espanjalaisittain tehokkaasta toiminnasta. Mainittakoon samalla, että virastokierros Espanjassa tai Ranskassa, on myös osoitus siitä, että paikalliskulttuurit eivät ainakaan vielä ole kuolemassa sukupuuttoon, kuten ensimmäisessä kappaleessa pelkäsin.
Viimeisinpänä tulee mieleen matkustelu. Tässä tarkoitan nimenomaan lentämistä. Myönnän, että johtuen siitä, että Lontoossa yritettii räjäyttää muutama jetti hiusgeelillä ja huulirasvallla, turvatarkastukset ovat nykyään oma lukunsa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että muuten lentäminen on nykyään entistä helpompaa. Eurooppa on täynnä lentoyhtiöitä, joiden alkuperämaita tuksin tiedän ja EU-maan passia heiluttelemalla pääsee tarkastuksista läpi heittämällä.
Siis kuka voi väittää, että Euroopan yhdentymisestä ei olisi hyötyä? Maaseutua ei voi toki tuoda ja joissain tapauksissa tervan käyttökin voisi olla sallittua, mutta useimmiten asiat sujuvat nykyisellään aika sutjakasti, oli sitä sitten Ranskassa, Englannissa, Espanjassa tai koti-Suomessa. Ja loppujen lopuksi ranskalaiset tulevat syömään aina patonkia, englantilaiset kuvittelevat vielä ensi vuosituhannellakin olevansa maailman valtiaita, tanskalaiset juovat ensi kesänäkin paljon olutta ja kukaan ei pidä saksalaisista.
Ensimmäisenä hyötynä on usein tietenkin raha. Miten helppoa on matkustaa ympäriinsä ja pelata samalla rahayksiköllä. Euroon on jo niin tottnutu, että mennessä englantiin, ruotsiin tai vaikkapa euroopan ulkopuolelle on ainakin allekirjoittaneelta muutamaan kertaan unohtunut rahan vaihto kokonaan. Vaikkakin Ruotsiin mentäessä mielestäni kyseise operaation saa toivottavasti unohtaa mahdollisimman pian.
Toisena mieleen tulee työnteon helppous. Muutettuani Espanjaan, kiertelin yhden päivän virastoja ja pankkeja ja sen jälkeen homma oli selvä. Oli Espanjan eläkekassat, sairausvakuutukset ja verokortit. Ottaen vielä huomioon, että tuo sama päivä kuluu paikallisilla samoissa askareissa, eli kyseessä ei ole maan vaihdosta, vaan paikallisesta kulttuurista johtuva koko päivän pakollinen virastojen kaupunkikierros, voidaan puhua espanjalaisittain tehokkaasta toiminnasta. Mainittakoon samalla, että virastokierros Espanjassa tai Ranskassa, on myös osoitus siitä, että paikalliskulttuurit eivät ainakaan vielä ole kuolemassa sukupuuttoon, kuten ensimmäisessä kappaleessa pelkäsin.
Viimeisinpänä tulee mieleen matkustelu. Tässä tarkoitan nimenomaan lentämistä. Myönnän, että johtuen siitä, että Lontoossa yritettii räjäyttää muutama jetti hiusgeelillä ja huulirasvallla, turvatarkastukset ovat nykyään oma lukunsa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että muuten lentäminen on nykyään entistä helpompaa. Eurooppa on täynnä lentoyhtiöitä, joiden alkuperämaita tuksin tiedän ja EU-maan passia heiluttelemalla pääsee tarkastuksista läpi heittämällä.
Siis kuka voi väittää, että Euroopan yhdentymisestä ei olisi hyötyä? Maaseutua ei voi toki tuoda ja joissain tapauksissa tervan käyttökin voisi olla sallittua, mutta useimmiten asiat sujuvat nykyisellään aika sutjakasti, oli sitä sitten Ranskassa, Englannissa, Espanjassa tai koti-Suomessa. Ja loppujen lopuksi ranskalaiset tulevat syömään aina patonkia, englantilaiset kuvittelevat vielä ensi vuosituhannellakin olevansa maailman valtiaita, tanskalaiset juovat ensi kesänäkin paljon olutta ja kukaan ei pidä saksalaisista.
keskiviikko 12. maaliskuuta 2008
Jari "Litti" Litmanen
Jari "Litti" Litmanen is best Finnish footballer ever lived! Before this text I want to say that I respect his career and I love his game. It is very unfortunate that he has suffered from various injuries in his career. I mean everyone has injuries, but Jari has for example strained his back while getting milk for his kid from donstairs and injured his eye when team manager opened a beer bottle and the top flew to Litmanen´s eye. Also, if I remember right he´s suffering from grass allergy, which in my opinion is kinda bad for a footballer... (correct me if I am wrong)
Anyway, this winter "Litti" joined the Fulhan squad. So far he has not been playing a single minute for the team and just to give a brief picture on what has been happening, here is some headlines from a Finnish newspaper, starting with a headline that "really fits" to what has been happening.
05.02.2008 This is what Litmanen brings to Fulham
... and this is what he has brought so far....
08.02.2008 Time for Litmanen´s Fulham debut still open
09.02.2008 Litmanen didn´t play, Fulham lost
22.02.2008 Heart problems took Litmanen to hospital
23.02.2008 Litmanen will continue his career depite heart problems
01.03.2008 Litmanen will not face ManU
03.03.2008 Litmanen debut still undecided
04.03.2008 "Litti-fever" rising in Fulham
07.03.2008 Litmanen has wrong kind of insoles, debut in Fulhan pushed forward
And the last one we have so far...
10.03.2008 Fulham is missing Litmanen
... well, no wonder.
Anyway, this winter "Litti" joined the Fulhan squad. So far he has not been playing a single minute for the team and just to give a brief picture on what has been happening, here is some headlines from a Finnish newspaper, starting with a headline that "really fits" to what has been happening.
05.02.2008 This is what Litmanen brings to Fulham
... and this is what he has brought so far....
08.02.2008 Time for Litmanen´s Fulham debut still open
09.02.2008 Litmanen didn´t play, Fulham lost
22.02.2008 Heart problems took Litmanen to hospital
23.02.2008 Litmanen will continue his career depite heart problems
01.03.2008 Litmanen will not face ManU
03.03.2008 Litmanen debut still undecided
04.03.2008 "Litti-fever" rising in Fulham
07.03.2008 Litmanen has wrong kind of insoles, debut in Fulhan pushed forward
And the last one we have so far...
10.03.2008 Fulham is missing Litmanen
... well, no wonder.
Nälkäinen koira juoksee kovempaa?
On analyysin aika. Olen tullut siihen tulokseen tarkasteltuani tilannetta tänä vuonna himan kauempaa, että Etelä-Karjalaisten palloilujoukkueiden putoaminen peleistä ennen kauden huipennusta johtui huonoista ruokailutavoista. Ehkä nälkäinen koira ei siis joksekaan kovempaa ja SaiPalla ja NST:llä olisi syytä harkita ruokamäärien selkeää lisäämistä.... ainakin näin voisi päätellä maakuntalehti Etelä-Saimaan kevään otsikoista:
E-S 5.3.2008
"SaiPa sai vain nuuhkaista karkkia"
E-S 8.3.2008
"SSV vei keksin, NST:lle jäi vain muruset muistoksi"
Kyllä makeahammasta nyt kolottaa.
E-S 5.3.2008
"SaiPa sai vain nuuhkaista karkkia"
E-S 8.3.2008
"SSV vei keksin, NST:lle jäi vain muruset muistoksi"
Kyllä makeahammasta nyt kolottaa.
tiistai 11. maaliskuuta 2008
Heaven from here
"Oma maa mansikka, muu maa mustikka" -sanonta on sitä sarjaa, johon en ole koskaan uskonut. Maiden suhteen olen aina ollut enemmän "Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella" -tyyppiä. Levottomalle sielulle se maa jossa asuu, meinaa näyttäytyä melko usein siinä huonommassa valossa.
Suomessa ollessa harmitti verotus ja iski tylsyys. Lontoossa viehätti suurkaupungin vilske ja palkkataso. Sen kunniaksi päädyinkin Espanjaan, jossa taas viehätti mukava elämäntyyli ja ilmat. Välillä nyt taas tuntuu siltä, että Espanjan palkkataso on huono ja paikalliset ovat toivottoman hitaita. Suomi alkaa näyttää tehokkuuden paratiisilta...
Toinen näkökulma asiaan on matkustelu. Matkustellessa uusissa maissa ja kaupungeissa tuntuu siltä, että "tänne voisin muuttaa asumaan välittömästi!". Näin on käynyt allekirjoittaneelle tosin vain pari kertaa; muistaakseni ainakin Dublinissa New Yorkissa, Berliinissä, Amsterdamissa, Marseillessa, Roomassa, Wienissä... taisi niitä jokin muukin olla.
Kaikissa kaupungeissa on toki hyvät puolensa ja matkustellessa on pidettävä mielessä myös se, että asuminen on melkolailla eri asia kuin käyminen. Olen loppujen lopuksi sitä mieltä, että arki ei paikan mukaan kauheasti muutu. Toki Barcelonassa voi mennä töistä suoraan rannalle muutenkin kuin keskikesällä, mutta perus eläminen on kaikkialla loppujen lopuksi melko samanlaista. Töihin, kotiin, lenkille, syömään, nukkumaan on varmaan kaikille aika tuttu päivärytmi...
Kotona on aina opetettu, että kaikkea ei voi saada. Kaipa sama pätee kaupunkeihin. Usein suurkaupunkien sanotaan tarjoavan jokaiselle jotain, mutta päteekö sama myös asumisen ja elämisen kanssa? Vanhan Suomi-iskelmän sanoin voisi kysyä. Voiko Lappeenrantaa verrata Rivieraan?
Suomessa ollessa harmitti verotus ja iski tylsyys. Lontoossa viehätti suurkaupungin vilske ja palkkataso. Sen kunniaksi päädyinkin Espanjaan, jossa taas viehätti mukava elämäntyyli ja ilmat. Välillä nyt taas tuntuu siltä, että Espanjan palkkataso on huono ja paikalliset ovat toivottoman hitaita. Suomi alkaa näyttää tehokkuuden paratiisilta...
Toinen näkökulma asiaan on matkustelu. Matkustellessa uusissa maissa ja kaupungeissa tuntuu siltä, että "tänne voisin muuttaa asumaan välittömästi!". Näin on käynyt allekirjoittaneelle tosin vain pari kertaa; muistaakseni ainakin Dublinissa New Yorkissa, Berliinissä, Amsterdamissa, Marseillessa, Roomassa, Wienissä... taisi niitä jokin muukin olla.
Kaikissa kaupungeissa on toki hyvät puolensa ja matkustellessa on pidettävä mielessä myös se, että asuminen on melkolailla eri asia kuin käyminen. Olen loppujen lopuksi sitä mieltä, että arki ei paikan mukaan kauheasti muutu. Toki Barcelonassa voi mennä töistä suoraan rannalle muutenkin kuin keskikesällä, mutta perus eläminen on kaikkialla loppujen lopuksi melko samanlaista. Töihin, kotiin, lenkille, syömään, nukkumaan on varmaan kaikille aika tuttu päivärytmi...
Kotona on aina opetettu, että kaikkea ei voi saada. Kaipa sama pätee kaupunkeihin. Usein suurkaupunkien sanotaan tarjoavan jokaiselle jotain, mutta päteekö sama myös asumisen ja elämisen kanssa? Vanhan Suomi-iskelmän sanoin voisi kysyä. Voiko Lappeenrantaa verrata Rivieraan?
keskiviikko 20. helmikuuta 2008
Oikeus ja kohtuus!?
Minut tuntevat tietävät varsin hyvin, että en kuulu italialaisen jalkapalloilun suurinpiin ystäviin. Minut tuntevat tietävät myös, että äskeinen lause on erittäin lievä ilmaus siitä, miten asian yleensä esitän...
Eilinen olikin osaltaan ilon päivä, sillä vaikken "The redsien" suurin fani olekaan, on myönnettävä, että kun Steven Gerrard niittasi 2-0 Inter Milanin reppuun, oli hymy allekirjoittaneen huulilla melkoinen. Edes paikkalisen TV:n rakeisena tarjoama AS Roman 2-1 voitto Real Madridista, ei pilannut hyvä fiilistäni, johon tosin omalla tavallaan vaikutti myös Marco Materazzin ulosajo.
Kuten kaikki hyvin tietävät, Italiassa jalkapallo ei ole vain pelien tuloksia. Se on myös tulosten järjestelemistä "poikaporukoissa". Missä muussa maassa joukkueet, jotka ovat sopineet tuloksia edelliskaudella, pelaavat päät pystyssä ylpeinä Mestareiden liigaa seuraavana vuonna? Tähän ei pystynyt edes Allianssi Veikkausliigassa. AC Milan kuitenkin jatkoi pelejään, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Eilisen hyvänolontunteen saikin pilattua tänä aamuna luettu Helsingin Sanomat. HS nimittäin kertoo seuraavaa...
"Italian oikeuslaitos on antanut tuomiot neljälle Manchester Unitedin kannattajalle. Kaikkien vankilatuomiot ovat noin kahden ja puolen vuoden mittaisia."
Okei, kuulostaa ihan normaalilta. Tiedämme myös, etteivät englantilaiset ole suurimpia gentelammeja vieraspeleissä. Asian muutaa kuitenkin seuraava kappale.
"Brittihuligaanit tappelivat italialaisten kannattajien kanssa joulukuun 12. päivänä Mestarien liigan ottelun AS Roma–ManU alla. Viittä ManUn kannattajaa puukotettiin."
Siis viittä ManU kannattajaa puukotettiin!! Missä on Italian "oikeuslaitoksen" tuomio tästä?
Ja sama saaga jatkui eilen. Madridin fanit, jotka muuten matkustavat joukkueen mukana hyvin harvoin, eivätkä ole tunnettuja kovin kovista otteista, kokivat saman kohtalon. HS jatkaa...
"Nuorta Real Madridin kannattajaa puukotettiin tiistai-iltana Roomassa Mestarien liigan jalkapallo-ottelun alla. Espanjalaisfani sai viiltovammoja selkäänsä ja hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan. "
Uutinen jatkuu kertoen muun muassa, että puukotukset ovat olleet kovin tavanomaisia Roomassa AS Roman pelien alla. No voi hellanlettas sentään. Pitäisköhän "poikaporukan kokooontua" ja asialle tehdä jotain?!
Eilinen olikin osaltaan ilon päivä, sillä vaikken "The redsien" suurin fani olekaan, on myönnettävä, että kun Steven Gerrard niittasi 2-0 Inter Milanin reppuun, oli hymy allekirjoittaneen huulilla melkoinen. Edes paikkalisen TV:n rakeisena tarjoama AS Roman 2-1 voitto Real Madridista, ei pilannut hyvä fiilistäni, johon tosin omalla tavallaan vaikutti myös Marco Materazzin ulosajo.
Kuten kaikki hyvin tietävät, Italiassa jalkapallo ei ole vain pelien tuloksia. Se on myös tulosten järjestelemistä "poikaporukoissa". Missä muussa maassa joukkueet, jotka ovat sopineet tuloksia edelliskaudella, pelaavat päät pystyssä ylpeinä Mestareiden liigaa seuraavana vuonna? Tähän ei pystynyt edes Allianssi Veikkausliigassa. AC Milan kuitenkin jatkoi pelejään, kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Eilisen hyvänolontunteen saikin pilattua tänä aamuna luettu Helsingin Sanomat. HS nimittäin kertoo seuraavaa...
"Italian oikeuslaitos on antanut tuomiot neljälle Manchester Unitedin kannattajalle. Kaikkien vankilatuomiot ovat noin kahden ja puolen vuoden mittaisia."
Okei, kuulostaa ihan normaalilta. Tiedämme myös, etteivät englantilaiset ole suurimpia gentelammeja vieraspeleissä. Asian muutaa kuitenkin seuraava kappale.
"Brittihuligaanit tappelivat italialaisten kannattajien kanssa joulukuun 12. päivänä Mestarien liigan ottelun AS Roma–ManU alla. Viittä ManUn kannattajaa puukotettiin."
Siis viittä ManU kannattajaa puukotettiin!! Missä on Italian "oikeuslaitoksen" tuomio tästä?
Ja sama saaga jatkui eilen. Madridin fanit, jotka muuten matkustavat joukkueen mukana hyvin harvoin, eivätkä ole tunnettuja kovin kovista otteista, kokivat saman kohtalon. HS jatkaa...
"Nuorta Real Madridin kannattajaa puukotettiin tiistai-iltana Roomassa Mestarien liigan jalkapallo-ottelun alla. Espanjalaisfani sai viiltovammoja selkäänsä ja hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan. "
Uutinen jatkuu kertoen muun muassa, että puukotukset ovat olleet kovin tavanomaisia Roomassa AS Roman pelien alla. No voi hellanlettas sentään. Pitäisköhän "poikaporukan kokooontua" ja asialle tehdä jotain?!
tiistai 19. helmikuuta 2008
The definition of VÄIJYÄ
If you want to learn a word in Finnish you have plenty of rather good options. Basically the Finnish language is known to be very rich and full of different dialects. And that is why foreigners usually know our most widely used words like “VITTU” or “PERKELE”. Also part of our well know verbal culture are these beautiful and ah so meaningful expressions like “JUMALAUTA” and “SAATANA”. I have always tried to have a different approach towards the teaching of real Finnish. Although I Have to admit that “vittu” as a word is so wide and unique that it just has to be taught to everyone. I mean it’s not just the finnish version of “cunt” or “fuck” It is also a word for being depressed (“vituttaa”), a finnish way to say excuse me when bunbing into someone (“Mitä vittua?”), a question for your friend when his girlfriend has dumped him (“vituttaako?”) or even a word for trash talk (“vittuiletsä?”).
I have to admit I have made this word (that I don’t want to mention anymore) famous between roughly 10-15 nationalities. But I have also taught people other not so classical Finnish sayings like “Minusta tulee isona lähihoitaja” (When I grow up I will become a nurse) and words like “ripuli” (diarhea), “makkara” (sausage) and “kuuma kinkku” (hot ham/can be used without food as well…). After all this, even after the V-word I haven’t quite felt I have found the real meaning of the Finnish culture hidden in one word as in the word VÄIJYÄ.
To be honest it is quite new word for me as well. I didn’t use it when I was small, but later on I have learned from the middle part of Finland. I mean I knew what VÄIJYÄ meant. I knew it meant to stalk or observe something, but its more widespread use has really opened the word for me. In its basic meaning it is already a good way to picture the Finnish mentality. To observe, stalk, that’s what we Finnish people do. “I haven’t seen that neighbour man that’s drunk before” or “That blue car has not moved from the parking lot in 3 days” are the Finnish way to say good morning in the breakfast table. When doing this be sure that you don’t have eye contact to any of the other people around the table, but you will be staring out of the window.
Other good way to use VÄIJYÄ is in nightclubs. When a Finnish guy sees a Finnish girl, it is not polite to go and talk to her. NO! You will have to watch her from a distance and the more you drink the more intensive and scary the look gets. I have heard that some brave Finnish men (mainly in the South I think) have asked girls to dance, but where I come from we like to VÄIJYÄ on the door of the nightclub after closing time. This primitive act between young Finnish men and women is also called “ISOJAKO” (the big share), that usually ends in spending a night with a total stranger so drunk that you don’t know where you wake up or then waking home with your mates so drunk that you don’t know where you wake up.
However to get the best out of the word VÄIJYÄ, we have to add something to it. “Korsu” (dugout) is a word for army base during war, You know these rooms for soldiers that are build inside the ground. In the middle parts of Finland it is also used as a synonym for home. So comes the REAL definition of Finnish people and culture in two words… VÄIJYÄ KORSULLA. Ah, so beautiful and so true. If a Finnish person can choose between socialising with other people or staying at home watching cable TV, he/she will choose the last option. If a Finnish person can choose whether to travel or stay in summer cottage all rainy summer, he will get drunk and stay at summer cottage. Basically a Finnish person is VÄIJYMÄSSÄ KORSULLA except when the ISOJAKO is done….Easy? Yes. Cheap? Yes. Social? Enough for a Fin. Fun? Not really, but Finnish person still thinks “I bet outside would be even more boring….”
I have to admit I have made this word (that I don’t want to mention anymore) famous between roughly 10-15 nationalities. But I have also taught people other not so classical Finnish sayings like “Minusta tulee isona lähihoitaja” (When I grow up I will become a nurse) and words like “ripuli” (diarhea), “makkara” (sausage) and “kuuma kinkku” (hot ham/can be used without food as well…). After all this, even after the V-word I haven’t quite felt I have found the real meaning of the Finnish culture hidden in one word as in the word VÄIJYÄ.
To be honest it is quite new word for me as well. I didn’t use it when I was small, but later on I have learned from the middle part of Finland. I mean I knew what VÄIJYÄ meant. I knew it meant to stalk or observe something, but its more widespread use has really opened the word for me. In its basic meaning it is already a good way to picture the Finnish mentality. To observe, stalk, that’s what we Finnish people do. “I haven’t seen that neighbour man that’s drunk before” or “That blue car has not moved from the parking lot in 3 days” are the Finnish way to say good morning in the breakfast table. When doing this be sure that you don’t have eye contact to any of the other people around the table, but you will be staring out of the window.
Other good way to use VÄIJYÄ is in nightclubs. When a Finnish guy sees a Finnish girl, it is not polite to go and talk to her. NO! You will have to watch her from a distance and the more you drink the more intensive and scary the look gets. I have heard that some brave Finnish men (mainly in the South I think) have asked girls to dance, but where I come from we like to VÄIJYÄ on the door of the nightclub after closing time. This primitive act between young Finnish men and women is also called “ISOJAKO” (the big share), that usually ends in spending a night with a total stranger so drunk that you don’t know where you wake up or then waking home with your mates so drunk that you don’t know where you wake up.
However to get the best out of the word VÄIJYÄ, we have to add something to it. “Korsu” (dugout) is a word for army base during war, You know these rooms for soldiers that are build inside the ground. In the middle parts of Finland it is also used as a synonym for home. So comes the REAL definition of Finnish people and culture in two words… VÄIJYÄ KORSULLA. Ah, so beautiful and so true. If a Finnish person can choose between socialising with other people or staying at home watching cable TV, he/she will choose the last option. If a Finnish person can choose whether to travel or stay in summer cottage all rainy summer, he will get drunk and stay at summer cottage. Basically a Finnish person is VÄIJYMÄSSÄ KORSULLA except when the ISOJAKO is done….Easy? Yes. Cheap? Yes. Social? Enough for a Fin. Fun? Not really, but Finnish person still thinks “I bet outside would be even more boring….”
Olemisen sietämätön keveys
On vanha tunnettu tosiasia, että ihmiset kaipaavat aina sitä mitä heillä ei sillä hetkellä ole. Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella ja salmiakkia tulee ikävä vasta, kun sitä ei ole saatavilla. Olen jälleen kerran huomannut tämän tosiasian. Viisi vuotta opiskeluja tuntui välillä toivottoman puuduttavalta. Valmistuminen häämötti tulevaisuudessa, jos edes sielläkään ja jatkuvasti oli mielessä, josko jo olisi aika siirtyä työelämään.
Nyt paperit ovat taskussa ja työkokemustakin karttunut. Mikä on fiilis? Heräsin joulukuussa puolipilvisenä sunnuntaiaamuna ja huomasin ahdistuksen hiipineen salakavalasti pienen kohmelon mukana mieleen. En ole enää ikinä opiskelija! Ikinä ei tule enää ex-tempore tiistaipirskeitä ja taistelua lumisateessa keskiviikon aamuluennolle. Koskaan en enää siivoa kämppiksen kanssa vapun jäänteitä kolmea päivää. Ei enää henkevän kehittäviä neljän tunnin kahvipöytäkeskusteluja yliopiston kahvilassa. Ei enää sitä vapauttavaa tunnetta, kun tentti on mennyt kerrankin hyvin ja tiedät saaneesi vähintään tolpan… Ja mikä ironisinta, juuri silloin kun mieli hautoo tällaisia ajatuksia, yks opiskelukavereista soittaa toiselta puolen maailmaa ja valittaa samoja asioita.
Siis mitä nyt? Ensiksi on hommattava hyvä työpaikka isosta firmasta missä on hyvä rakentaa uraa. On saatava jotain omaa. Jos se ei ole talo, on asuntolainan korkoja kuitenkin seurattava. Auto on saatava ja laajakuva-TV. Pallogrilli on ehdoton välttämättömyys. Tyttö- tai poikaystävähän nyt oli siis jo oltava, sillä muuten on peli menetetty. Ja jos sellaista ei ole, tulee se löytää nopeasti ja pitää muuttaa yhteen ja ostaa beigejä huonekaluja.
Entä jos ei. Entä jos ei halua vielä ostaa mitään osamaksulla. Jos haluaa lähteä hetken mielijohteesta Marrakechin markkinoille, kun lennotkin sai niin halvalla. Entä jos viikonloppu Dublinissa tuntuu houkuttelevammalta, kuin ostaa uusi mikroaaltouuni. Entä jos haluaakin ostaa farmariauton sijasta avoauton.
Kukapa näitä tietää…. ja hulluksi tulee jos yrittää ajatella.
Matti
Nyt paperit ovat taskussa ja työkokemustakin karttunut. Mikä on fiilis? Heräsin joulukuussa puolipilvisenä sunnuntaiaamuna ja huomasin ahdistuksen hiipineen salakavalasti pienen kohmelon mukana mieleen. En ole enää ikinä opiskelija! Ikinä ei tule enää ex-tempore tiistaipirskeitä ja taistelua lumisateessa keskiviikon aamuluennolle. Koskaan en enää siivoa kämppiksen kanssa vapun jäänteitä kolmea päivää. Ei enää henkevän kehittäviä neljän tunnin kahvipöytäkeskusteluja yliopiston kahvilassa. Ei enää sitä vapauttavaa tunnetta, kun tentti on mennyt kerrankin hyvin ja tiedät saaneesi vähintään tolpan… Ja mikä ironisinta, juuri silloin kun mieli hautoo tällaisia ajatuksia, yks opiskelukavereista soittaa toiselta puolen maailmaa ja valittaa samoja asioita.
Siis mitä nyt? Ensiksi on hommattava hyvä työpaikka isosta firmasta missä on hyvä rakentaa uraa. On saatava jotain omaa. Jos se ei ole talo, on asuntolainan korkoja kuitenkin seurattava. Auto on saatava ja laajakuva-TV. Pallogrilli on ehdoton välttämättömyys. Tyttö- tai poikaystävähän nyt oli siis jo oltava, sillä muuten on peli menetetty. Ja jos sellaista ei ole, tulee se löytää nopeasti ja pitää muuttaa yhteen ja ostaa beigejä huonekaluja.
Entä jos ei. Entä jos ei halua vielä ostaa mitään osamaksulla. Jos haluaa lähteä hetken mielijohteesta Marrakechin markkinoille, kun lennotkin sai niin halvalla. Entä jos viikonloppu Dublinissa tuntuu houkuttelevammalta, kuin ostaa uusi mikroaaltouuni. Entä jos haluaakin ostaa farmariauton sijasta avoauton.
Kukapa näitä tietää…. ja hulluksi tulee jos yrittää ajatella.
Matti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
